Ylitalon alpakat ja laamat

Ylitalon talliin on muuttanut kaksi hurmaavaa minishetlanninponia! Ponien ostaminen tuli ajankohtaiseksi, jotta voimme tarjota monipuolisia vaihtoehtoja asiakkaillemme jatkuvasti kasvavassa terapiatyössämme. Pienet ponimme voivat olla samalla totuttelua hevosia varten, vaikkapa ennen asiakkaan ratsastusterapian aloittamista. Ponit ovat 12-vuotias ori Halstock Knockout Mouse "Hiiru" ja 8-vuotias tamma Dido "Dii". Molemmat voikkoja eli isabellanvärisiä, Hiirulla on valkoinen läsi. Ponimme näyttävät lähinnä pesussa kutistuneilta vuonohevosilta!

Hiirun lempinimestäkin voi päätellä, että kovin korskea ori ei tämä herra ole luonteeltaan, vaikka Kivilahden Nina sen on tuonut Englannista jalostuskäyttöön. Suomessakin Hiiru on hyväksytty jalostusoriiden listalle. Hiiru on kiltti, rauhallinen, nöyrä, vähän ujokin vielä ja PIENI. Säkäkorkeus 79 cm, siis isohkon koiran kokoinen.

Dii on ehkä maailman rautahermoisin ja helpoin poni! Sen sielunrauha ei näytä häiriintyvän mistään. Lempeä hoidettava ja rohkea kulkemaan myös uusissa ympyröissä. Diitä on käytetty talutusratsastuksessa, joten meilläkin pienemmät asiakkaat voidaan nostaa ponin lämpimään selkään pikku kierrokselle. Dii on todennäköisesti tiine kantakirjaorista Oscar. Varsa palautuu takaisin Diin entiselle omistajalle Virtasen Jennille ja varsa voi olla myytävänä ensi kesänä. Pikku vinkkinä siis...

Joulun alla meillä oli Folkhälsanista iso vierailijaryhmä. FinnDianen porukassa oli kuulemma maailman johtavat diabetestutkijat. He olivat ensimmäinen pikkujouluporukkamme, ja 28 hengen tilaus aiheuttikin pieniä ja isompiakin paineita. Onneksi Tommin äiti Kaija oli leiponut kahvipöydän tarjoilut ja auttamassa muutenkin. Ihmeen hyvin tupaan sovittiinkin! Ryhmä tutustui ensin tallissa eläimiin ja halukkaat taluttelivat Kimiä pihassa.

Kahvin jälkeen terapeuttimme "Lissu" kertoi toimintaterapiasta alpakoiden ja laamojen kanssa. Kiva, iloinen ja kiinnostunut vierailijaryhmä!

FinnDianen pikkujoulusta singahdettiin suoraan Keinukamarin hoivakodin pikkujoulujuhlaan Hämeenlinnaan Ulla-laaman ja Fuchsie-alpakan kanssa.

Tutut eläimet saivat monta halausta, Ulla sai pipariakin! Monen asukkaan kasvoille syttyi hymy poron korvikkeet nähdessään.

Julkkislaamamme Ulla ja Kim ovat saaneet kutsun keväällä Helsinkiin Elisan Lasipalatsin myymälään nimmareita jakamaan! No, eiköhän sinne ole ihan pakko mennä!

Nuorten ohjelma Galaxy tulee sunnuntai-aamuisin. Seuraavassa jaksossa 22.01. on meidän Antti kaverinsa Honkasaaren Anniinan kanssa terapia-alpakoista ja -laamoista kertomassa. Mukana on terapeuttimme "Lissukin".

Radio Novasta soitettiin yllättäen 16.01. He halusivat haastatella alpakoiden ja laamojen terapiatyöstä ja harrastamisesta niiden kanssa.

Juttu lähetettiin 17.01. Toimittajat vaikuttivat kovin ihastuneilta eläimiin ja olivat innostuneita asiasta. Loistavaa ilmaista mainosta!

Suomen alpakkatuote järjestää
Ylitalossa alpakan- ja laamanhoidon
PERUSKURSSIN 14.1.2012. alk klo 10.00
Lisätiedot www.alpakkatuote.fi , kursseja
Ilmoittatutumiset Pirkolle.

Vuoden kiinnostavin ja rankin viikonloppu, ELMA-messut Helsingin Messukeskuksessa on kunnialla ohi. Tänä vuonna TV-tähtemme Ulla ja Kim laamat olivat kuuluisuuden valokeilassa sielläkin. Meidän osastolla Saunlahden screenillä pyöri Laamanator ja Forest Gump-laamamainokset.

Ihmiset olivat Ullasta ja Kimistä hirmu kiinnostuneita, kuin julkkiksista ainakin! Niitä kuvattiin Facebook-sivuille ja muistokuvaksi kaverin kanssa. Molempia laamoja "haastateltiin" isolla Areenalla myös.

Indy valittiin ELMA:n tämän vuoden kummieläimeksi ja se sai mahtavan ruusukkeen ja kunniakirjan! Terapia-alpakaksi näillä näkymin syksyllä valmistuva Indy oli messuja kiinnostava eläin, koska sen elämää ja työtä voi tulevaisuudessa seurata edelleen.

Ulla on sitten se turbaanipäinen "laaman henki" uudessa Saunalahden mainoksessa. Olipa aika homma saada turbaani pysymään tasapainossa laaman päässä. Ihan ensin Ullan tietty piti hyväksyä asia, että korvat menevät kankaan läpi ja päässä on joku juttu. No, Ullahan ottaa tällaisen osittain ihan seurustelun kannalta. Porkkanoilla, kehuilla ja keltaisella Jaffalla on myös hämmästyttäviä vaikutuksia.

Ullan luona kävi Hesasta asti oikea puvustaja, Ella Brigatti, joka suunnitteli ja teki turbaanin. Hiukan kyllä tuppasi naurattamaan kun mietti että nyt on Ullalla siis oma puvustajakin jo. Kuvia otettiin studiossa kolme tuntia ja sitten se on tuollainen välähdys mainoksessa!

Kuulemma kuvan piti olla ihan viimeisen päälle, sillä se saattaa ilmestyä myös bussien, ratikoiden ja Helsingissä FORUMIN seinälle!

Uusi mielenkiintoinen projekti on talutuspolun rakentaminen lähimetsään terapia-asiakkaita varten. Metsikkö rajoittuu kauniisti Alajokeen, joten polulle saadaan kivoja maisemakohtia ja veden solinaakin. Sama polku tietysti palvelee hienosti myös esim. eläinten kouluttamisen aikana, varsinkin alkuun, kun tarvitaan rauhallinen ja turvallinen paikka.

Maisemnasuunnittelija Auli Hirvonen ProAhriasta on Hoivayrittäjähankkeen kautta asiatuntijamme. Suunnitelma on jo kartalla, tavoite on saada pohjatyöt, soran ajot jne. talven aikana kuntoon.

Hollantilainen lastenpsykologi Laura Rutten oli vieraanamme marraskuun alussa. Laura kuuluu Suomen Terapia-alpakat ja laamat ry:hyn perustajajäsenenä. Hän on opiskellut Saksassa alpakoiden ja laamojen terapiakäyttöön tähtäävällä kolmivuotisella kurssilla. Laura otti uuden orhimme Mozartin koulutusprojektikseen ja lopputuloksena olikin kauniisti talutuksessa kävelevä hopeinen herrasmies. Mozart osoittautui todella hyvähermoiseksi ja nopeasti oppivaksi. Laura testaili loppupäivinä sen käyttyäytymistä kolauttelemalla roskiksen kantta taluttamisen yhteydessä.

Myös vieraan koiran kohtaamista Mozart pääsi harjoittelemaan Lauran oman suomenlapinkoiran Kukan kanssa!

Laitosvierailuita olemme päässeet tekemään mm. Hausjärvellä Dementiakoti Lasihelmessä ja Hämeenlinnassa Villa Tavastiassa. Vierailut ovat aina niin ikimuistoisia ja koskettavia. Villa Tavastiassa oltiin 1.5 tuntia putkeen.

Ihmeesti Ulla ja Fuchsie jaksoivatkin! Kyllä tuo aika alkaa olla jo maksimi konkareillekin, jotka tykkäävät ihmisistä. Ne kyllä aina kiinnostuivat uudelleen, kun vaihdettiin uudelle osastolle ja välillä hurautettiin hissilläkin kerrosten väliä. Lasihelmessä laitosvierailulla oli ensi kertaa mukana harjoittelijana Amber-alpakkatyttö. Meni tosi loistavasti ensikertalaiselle!

Huittisten ammatti- ja yrittäjäopiston kanssa toteutettu kurssi Alpakat ja laamat eläinavusteisessa työskentelyssä-kurssi oli hieno juttu! Kokemäen koulutilan auditorio oli täydellinen paikka 33 osallistujalle.

Talutusharjoituksia tehtiin tilan omien alpakoiden, alun perin meiltä ja Metsälammen laamoista kotoisin olevien Fransun, Inezin ja Amethystin kanssa. No, "Ame" lähinnä liihotteli uteliaana ympärillä, se kun ei ollut riimussa. Inezin vasa Inka seuraili kiltisti äitiään talutusharjoitusten aikana.

Kurssi toi uusia kiinnostuneita ja myös alpakan- ja laamanostajia. Samana viikonloppuna Amber olikin jo varattu, muutama muukin alpakka on mahdollisesti keväällä muuttamassa uuteen kotiin.

Olimme Suomen alpakkayhdistyksen riveissä esiintymässä International Horse Show:n väliaikapalana. Esityksessä oli muutama agilityestekin. Harmi vaan, että juontaja ei tuntunut ottavan koko juttua asiakseen, vaan jutusteli niitä näitä. Jokaisesta eläimestä oli etukäteen toimitettu kiva, humoristinen kuvaus, joka olisi varmaan kiinnostanut yleisöä siinä katselemisen ohessa. Samoin laamoista, alpakoista ja niiden kanssa harrastamisesta yleensä.

Nyt juttu jäi aika aneemiseksi, "tässä nää alpakat nyt vähän hyppelee esteitäkin"-kommenteilla. Harmittaa tosiaan, kun me esiintyjät oltiin otettu asia oikeasti esittelyn kannalta. Etukäteen meille kylläkin oli alleviivattu tapahtuman kansainvälisyyttä ja esityksen tason tärkeyttä jne. Muutenkin järjestelyt Hartwall Areenalla olivat suoraan sanottuna alle arvostelun tuon tasoiseesa tapahtumassa...No, päästiin ainakin yhteen hevosalan lehteen ja kyllähän kaikki julkisuus tuo alpakoita ja laamoja tutummiksi suurelle yleisölle.

Antti esitti Kimin hienosti ja Sillmanin Terhi jaksoi hymyillen talutella Ullaa,joka seurusteli tietysti heti yleisön kanssa Areenan laidalla.

Kiitos Terhille taas kerran avusta!

Ja sokeri pohjalla: talliimme muuttaa uusi nuori sydäntenmurskaaja Pornaisista! Tai oikeastaan vanha tuttu: HyvänMielen Sanchez, Santtu, palaa synnyintalliinsa ennen Joulua. Siinä vasta Joululahja meille itsellemme!

HyvänMielen Sanchez

light fawn, vaalea beige huacaya-alpakkaorhi
synt. 28.06.2010 Suomessa

kasvattaja:HyvänMielen Alpakat
Tarja ja Kari Jokinen

isä: Salvador, Sveitsissä
emä: Sarda, Chilestä Sveitsiin ja sieltä Suomeen

"Santtu" syntyi meillä ja muutti emänsä kanssa Jokisille. Tämä pörröinen karvapallo on ollut aina kuin oma vasa. Ja nyt siis onkin! Hurraa! Santtu on poltellut jo mielessä jonkin aikaa, sillä sen lisäksi että kaverin luonne on hauska ja ihmisläheinen, sillä on verraton sukupuu! Santtu on Jokisilla jo ollut terapia-alpakan koulutuksessa ja tehnyt monia tapahtumakeikkojakin, mikä oli meille tietysti tärkeää uuden orhin valinnassa!

Isä Salvador on yksi Alpacas of Switzerlandin ns. Plantel-orheja eli kasvattajan huippuyksilöitä. Salvador asuu edelleen Sveitsissä, sillä on Suomessa vain kaksi muuta jälkeläistä: meidän Beverly eli "Camé" ja Ylöjärvellä Niemisillä nykyään asustava Zenobia, "Zina". Laatutyttöjä nekin Salvadorin jälkeläiset: Zina oli Best in Show viime näyttelyssä ja Camé nuorten emien 2. Emä Sarda on Sveitsin tuonti, lempeä ja erittäin hienovillainen. (Testitulos 17.8. mikronia.)

Toivotamme Hyvää Joulua ja menestystä Uudelle Vuodelle!

Ulla-laama on nyt sitten ihan julkkis! Ensin ne Saunalahden mainokset. Sen lisäksi että 7päivää-lehti siitä oman haastattelun (sen jälkeenhän on siis ainakin oikea julkkis!), nuorten MitäMissäMilloin-kirja ilmestyi ja Ullahan se oli siinäkin. Ja sitten kutsu Ylen AamuTV:hen.

Lokakuun alussa alkoivat näkyä myös Kim-laamaamme Llamanator-mainokset TV:ssä. On se vaan niin hullua huomata, että parin päivän kuvauksista tulee muutama kymmenen sekuntia valmista tavaraa. Kimin hieno takki tuli edukseen kyllä mainoksessa. Kujalla savukoneen vieressä seisominen näyttää aika mahtavalle, vaikka ihan alkuun epäilin, että mitenköhän tuo onnistuu. Kimiä asia ei haitannut ollenkaan, vaikka juuri mitään ei edes nähnyt sakeassa savussa.

AamuTv:ssä oli Ullan lisäksi terapia-alpakka Fuchsie ja Tommi, talliterapeuttimme Joyce, "Lissu", ja Pirkko. Ulla ei ollut ihan parhaimmillaan. Ensinnäkään hän ei millään herää aamulla viideltä!!! Ja sitten ennen lähetystä Ulla ihastui selän takana olevaan screeniin!

Telkkaria kun ei ole huomattu hankkia talliin, niin tämähän olikin maalaistytölle uutta...

Kotimatkalla vielä ihmeteltiin, että mikä sitä Ullaa rassasi. Lopulta hoksattiin, että varmaan se yritti myös kääntyä naamakkain haastattelijan kanssa. Sehän on normaalitilanne vieraliluilla hoivakodeissa jne. Ennen lähetystä Ulla oli ihan ok, mutta sitten kaikki kivat ihmiset hävisi kulisseihin ja kameroiden taa ja Ullan olis pitänyt tuijottaa vaan tyhjään studioon edessään. Sitä se ei oikein käsittänyt. Ja onhan laaman luonne aina erilainen kuin alpakan. Laama haluaa toimintaa! Fuchsie sen sijaan seisoi paikoillaan tapansa mukaan kuin pikkuenkeli ja nojaili Tommin kylkeen. No, suorassa lähetyksessä ei voi paljon viilailla, vaan on selviydyttävä sillä kaavalla mitä on sovittu tehtäväksi. Paljon positiivista palautetta on tullut TV:n jälkeen. Haastattelu näkyy Ylen Areenalla .

Viime Uutisissa kerroimme, että Huittisten Ammatti- ja yrittäjäopistolle ostettiin alpakoita tallistamme. Nyt alkoikin tallissa näyttää tyhjälle.

Samaan aikaan kuultiin että Joensuun alpakat myisivät muutaman eläimen ja pienentäisivät katrasta. Elinan ja Aimon tallissa on meiltä lähtöisin olevat suvut, joten tiesimme tarkkaan, millaiset taustat alpakoilla on. Niinpä päädyimme ostamaan kolme emää ja yhden orhin.

Tytöt ovat 1.5-vuotiaat rose grey-värinen Marilyn ja vikunjan värinen Aida sekä tänä kesänä syntynyt tyttövasa, silver grey Aaria. Komea hopeanharmaa herra Mozart ostettiin yhdessä Pirkon siskon, Annukan, kanssa kimpassa.

Nämä uudet eivät ole vielä tottuneet taluttamiseen, mutta hyvin kiinnostuneita ihmisistä ne ovat ja tulevat mielellään syömään kädestä porkkanoita ja seurailevat perässä tallitöitä tehdessä. Kivoja ja rauhallisia, sukutaulujen perusteellakin pitäisi olla tervepäistä porukkaa. Aaria muuttaa meille vasta kun se on vieroitettu kevättavella emästään Agathasta.

Mozartin on tarkoitus jatkaa Miltonin uraa jalostusorhina. Milton on varattu ja muuttaa Kellyn kanssa kesällä Kemiin. Anna-Kaisa tarvitsi valmiiksi sertifioidun terapiaeläimen, joten nyt aloitamme sitten vuorostaan Mozartn kanssa koulutushommat. Mozartin emä on Miralle, jonka emä taas sama Michelle kuin Miltoninkin emä. Michelle on myös sertifioitu terapia-alpakka. Sekä Miltonin että Mozartin isä on sama hopeanharmaa Sveitsin tuonti Bonito, yksi suuria alpakkaihastuksiamme. Joten toiveet ovat korkealla luonteen suhteen Mozartinkin kanssa. Reipas ja varma se ainakin tuntuu olevan. Ja väri tietty miellyttää silmää, samoin kuin ryhdikäs olemus.

Sosiaaliohjaaja sanoi siellä, että näiden eläinten vierailu on parasta ikinä, mitä he ovat hoivakodissa onnistuneet tarjoamaan asukkaiden iloksi.

Tallissa on haikeutta ilmassa: Huittisten Ammatti-ja Yrittäjäopiston ostamat alpakat muuttivat meiltä Kokemäen koulutilalle syyskuun alussa. Pakko mainostaa, että talli, tilat ja aitaukset ovat viimeisen päälle! Oli ilo jätää eläimet sinne! Fransu, Amethyst, Inez ja Inka olivatkin heti kuin kotonaan. Myös henkilökunta koululla on innostunutta ja hyvin huolehtivaista. Yhteistyö on lähtenyt reippaasti alkuun muutenkin: Ammattiopiston kanssa pidetään kurssi marraskuussa. Aiheena "Alpakka ja laama eläinavusteisessa työskentelyssä". Kurssi on ensisijaisesti tarkoitettu terapeuteille ja kasvattajille, jotka tähtäävät eläinavusteiseen terapiaan ja toimintaan näiden eläinten kanssa. Kurssille voi ilmoittautua vaikkapa marja.syrila@sasky.fi.

Alpakanhoidon Peruskurssi oli meillä 16.9. Kurssi olikin ihan täynnä yhtä peruutuspaikkaa lukuun ottamatta. Seuraavalle kurssillekin (tammikuussa) on jo muutama ilmoittautunut.

Ensimmäinen laama- ja alpakkaretki asiakkaiden kanssa järjestettiin Lopella 17.09. Yhteistyössä Lopen Enduron kanssa järjestettävät vaellukset ja retket ovatkin Pirkon "koulutusta vastaavaa työtä", Pirkolla kun on matkailualan ammattitutkinto nimenomaan ohjelmapalvelupuolelta. Lopen retket ovat ensimmäiset Suomessa alkaneet laamavaellukset. Asiakkaita oli 9 henkilöä ja meiltä laamat Kim ja Felix sekä alpakka Indy. Indystähän tuntuu myös sukeutuvan aivan helmi tapahtumissa. Kuuliainen poika vieraankin talutella ja käsitellä. Kahvitauolla laavulla kerrottiin alpakoista ja laamoista sekä terapiatoiminnasta. Yhdistetyn kävely- ja sieniretken jälkeen ryhmä siirtyi saunomaan ja ruokailemaan laivalle viereisen järven rantaan. Tummenevassa syysillassa sytytettiin laivan pöytiin kynttilät ja näkymä oli varmaan unohtumaton. Ei hassumpi päivä sankarin synttäriyllätykseksi!

Valtakunnallisen Poninäyttelyn järjestäjät kutsuivat meiltä alpakoita ja laamoja näytille Vermoon heidän näyttelynsä maskoteiksi. MTV3 innostui poninäyttelystä ja kutsui puolestaan taas alpakan ja laaman AamuTV:n haastatteluun ponin kavereiksi. Onneksi Felixin kasvattaja Terhi viitsi nähdä vaivaa ja roudasi ensin Indyn ja Felixin heille edellisenä iltana ja sitten aamulla TV:n haastetteluun. Maalaispojat käyttäytyivät esimerkillisesti, vaikka olivat ensi kertaa oikein isolla kylällä! Itse Poninäyttelyssä meni kivasti, yleisöä kiinnosti myös meidän Fuchsie-alpakka , joka notkui koko päivän aidalla siliteltävänä ja Ulla, joka kylläkin luuli selvästi, että vastapäätä kehässä poniarvostelu oli käynnissä vain HÄNEN viihdykkeekseen.

Ulla-laama on vallannut tiedotusvälineet! TV:ssä ja elokuvateattereissa pyörii Forest Gump-leffan mukaan kehitelty mainos, jossa Ulla pelaa pingistäkin ja saa tietty mitalin! Lisää Ullan tähteydestä hänen omassaan blogissaan laama.fi. Lokakuun alussa tulevat Kimin tähdittämät mainokset. Eikä tässä vielä kaikki, ehkäpä vielä lisääkin on tulossa...

Viimeinenkin kesän vasoista on syntynyt! Kelly teki täysmustan tytön. Kiinnostava vasa, sillä sen isä Eduardo v. Zonnehoek on Hollannin tuonti, jolla on ennestään vain 2 vasaa, eikä lainkaan muuta sukua Suomessa. Tämä kesä on ollut niin meillä kuin muuallakin tosi huono "vasakesä". Julia ei sitten saanutkaan vasaa, eikä Calla ja Camé myöskään. Kesken menneitä tiineyksiä ja huonoa tiinehtyvyyttä ylipäänsä on ollut helteistä johtuen myös sioilla ja naudoillakin ihan maidontuotannon ongelmiksi asti. Toivottavasti ensi kesä menee paremmin...

Kesän vasat syntyvät! Lillin vasa oli ensimmäinen. Lilli se on aina yhtä loistava: vasa on tosi terhakka, suorajalkainen ja sellainen himoittu kirjava vielä! Ja tyttö! Ylitalon Leona se sai nimekseen.

Sitten Estefany ähersi kahden eläinlääkärin avustuksella maailmaan vaalean beigen, tosi suloisen, pojan. Vasasta tuli Punametsän Bruno, se kun on Riitta ja Sten Sandåsin omaisuutta, kuten meillä täyshoidossa asuva emäkin. Vasa yritti maailmaan niin jalat koukussa, että pienikätisen eläinlääkärin Anna-Riikan ja Heikin apu olivat tarpeen.

Ja nyt taas odotellaan... Minä päivänä vaan Julia-laama ja alpakka Kelly saavat omat vasansa.

Käytiin Ruotsissa moikkaamassa meiltä sinne muuttaneita Gilga-laamaa ja Marina-alpakkaa. Olipa hauska nähdä ne. Gilga ei tuntunut ensin hoksaavan koko juttua, mutta sitten kun huudettiin laitumen reunalla sitä, niin kaveri karautti täyttä laukkaa luokse hämmästyneen näköisenä. Ihan kuin se olisi päivitellyt , "että en ollut uskoakaan, että TE olette siinä oikeasti!" Gilgalle mallattiin uusia hienoja valjaita, ja nyt ensimmäiset laama-ajelut on jo Kallinin perheessä tehtykin. Mukava oli puhua koko ilta "laamaa ja alpakkaa" Marien ja Ollen kanssa! Olli ja Anttikin selvisivät hienosti englannilla. Antti ystävystyi Kallinien tytön, Simonen kanssa ja pelaamista riitti sisällä ja ulkona yöhön asti! Pirkko taas ihastui Kallinien IHANAAN Izoriin. Ransu-koiran näköinen ja ponin kokoinen lempeä ja rento sylissä nojailija...

Talliimme on muuttanut uusi laama! Herra on nimeltänsä Pine Forest Felix ja kasvattaja Terhi Sillman. Felix näytti erinomaisia taipumuksia terapiatyöhön seurustellessaan asiakkaiden kanssa Härkätien Lettulan, kylän kesäkioskin, maskottina. Jos ei ihan rakkautta ensi silmäyksellä, niin ainakin kesän mittaan syttyneenä. Felix tuntuu tosi kivalle ja rauhalliselle. Pakettiautoon se hyppäsi yksin ihan siitä vaan kun lähdettiin kioskilta. On oikein kiltin ja nöyrän tuntuinen kaiken kaikkiaan. Indy on sen kämppis, ja pojat olivat heti kavereita!

Vakiovierailupaikkamme Kartanoputiikki Punainen tupa Lopella piti komeat 1v. juhlat. Päiväjuhlassa olimme Kimin ja Fuchsien kanssa.

Muotisuunnittelija Jukka Rintala istahti hetkeksi seurustelemaan Kimin kanssa muodin viimeisitä suuntauksista.

Lemmikki-lehti kävi tekemässä syvähaastettelun Ulla-laamastamme! Ulla osasi taas olla juuri se tähti...Lehti ilmestyy joskus elo-syyskuussa.

Elokuussa leffateattereissa alkaa pyöriä myös mainokset, joissa Ulla ja Kim esiintyvät Saunalahden laama-aiheisessa kampanjassa. Hauska nähdä homma valmiina!

Unohtumattominta oli Saunalahden mainoskuvaukset meidän Ullan ja Kimin kanssa. Eli siellä jatkuu laama-kampanja edelleen, nyt siis suomalaisvoimin. Edelliset laamakuvaukset on tehty ulkomailla. Laamamme olivat hienosti: jaksoivat toistaa samoja juttuja, pelkäämättä ne kävelivät savuisten ja äänekkäiden lavastusten halki, juoksivat käskystä kerta toisen jälkeen, ja juuri sitä oikeata tien reunaa. Paineet oli aika kovat, kun näimme, että kuvausryhmässä on 15 henkeä. Etukäteen valmisteluja oli tehty kymmeniä tunteja - ja mitäs jos Ulla ja Kim eivät pystykään samaan, mitä oli harjoiteltu kotona?! Pari unetonta yötä edelsi kyllä kuvauksia - ja ihan turhaan!

Ulla tietysti nautti huomiosta, ja palkaksi saamastaan Jaffasta. Kim omalla luonteellaan varustettuna, suoritti hommat uskollisen rauhallisesti ja vakaasti. Kaverilla on todella hermot, se nähtiin kyllä nyt. Elokuussa mainoskampanja alkaa elokuvateattereissa, joten siihen asti meidän pitää olla aika suu supussa siitä mitä tehtiin, mutta hauskaa oli kaikilla.

Laamojen uteliaisuus ja tekemisen halu tuli selvästi näkyviin, kyllästymisen merkkejä ei ollut. Jaffan voimalla Ulla jaksoi vielä viimeisetkin hymyt puoli kahdeksalta illalla!

Augusta-laamaemä ja "Zina"-alpakkaemä muuttivat Ylöjärvelle. Uusi omistaja on Ruokoniemen alpakat ja laamat, Sirkku ja Mika Nieminen. Mukaan lisättiin vielä Kolhon Maaritin omistama Lumikki, ainakin kesän ajaksi, niin että saatiin viihtyvyys paranemaan isommassa laumassa. Zina selvästi ikävöi aluksi kotia ja kavereitaan.

Indy muutti takaisin kotiin koulutukseen Iittalasta ja Aron meni tilalle Miltonin kaveriksi. Vanhat kämppikset ottivat muutaman kerran yhteen, mutta nyt menee jo hyvin. Aronilla oli ensin romanttiset treffit Lumikin kanssa, ja siksi se pääsi Iittalan Puutarhan lemmikiksi vasta nyt.

Tapahtumia olikin alkukesästä roppakaupalla: Hurttalan ja Parolan kouluilla käytiin Ullan ja Fuchsien kanssa. Espoossa Eedi:n (Espoon Diakoniasäätiön asumispalvelut)vierailu oli onnistunut uusi avaus pääkaupunkiseudulla. Siellä käytiin sisällä huoneissa pyörähtämässä Ullan ja Fuchsien kanssa mm. kuvattavana muistoja varten. Ulkona small talkia asukkaiden kanssa hoiteli Metsälammen laamojen Florin, Helin ja Eeron komea woolyorhi.

Läänineläinlääkäri Inna Ilivitzky järjesti nyt jo toisen kerran tansanialaisten eläinlääkäreiden vierailun tilallamme. Tansaniassa näitä eläimiä ei ole nähty, joten kysymyksiä riitti.

Lehdet ovat vierailleet juttuja tekemässä. Ainakin Kodin Kuvalehdessä ja Kotiliedessä on kesän tai syksyn aikana juttua Ylitalosta.

Saarijärveltä asti oli mukava polttariporukka! Morsian ei yhtään tiennyt mitä on tulossa, mutta kyllä kaverit olivat osanneet valita oikean aiheen: viikkoa ennen morsian oli huokaissut toiveena polttareista, että "pääsis vaikka jotain eläintä silittelemään!" Kaaso oli järjestänyt tämän eläinten silittelyn ja agilitykisan alpakoiden ja laamojen kanssa jo kuukausia aikaisemmin. Osuipa kohdalleen! Kaatosadekin loppui puoli tuntia ennen porukan saapumista!

"Pikkupojat" Fransu 2v. ja Indy 1v. saivat ensimmäiset terapia-alpakan harjoitusraporttinsa tästä tilaisuudesta. Hyvin meni pojilla: kumpikin oli siliteltävänä ja vieraiden keskellä rauhallisina ja kontaktinhaluisina.

Pojat suorittivat myös ensimmäisen (helpotetun) agilityratansa. Siitä se lähtee! Varsinkin Indy lunasti suuret odotukset ja hengaili porukassa täysin rentona ja nojaili Pirkon käsivarteen. Lupaava kaveri...

Pirkko sai kutsun kansainvälisen Multifunctural Agriculture in Europe- hankkeen Suomen fokus-ryhmään jäseneksi. Hankkeessa Suomen partneri on MTT, Maa- ja elinkeinotalouden tutkimuskeskus. Hankkeen tarkoitus on tuottaa eurooppalainen opetussuunnitelma Green Care-toimijoille.

Mielenkiintoinen ja erittäin ajankohtainen hanke varsinkin Suomessa, missä alan koulutusta juuri mietitään ja aloitellaan.

ILOISIA uutisia! Katraaseemme on muuttanut uusi alpakkatyttö, Kelly. Tämän tytön olemme itse tuoneet Rehndahlin kotieläinpihaan Saksasta. Alun pitäen siellä oltiin myymässä orhivasaa, mutta meillä ei ollut pojista tarvetta, mukavasta emästä oli kylläkin. Saimme puhuttua Sussin ympäri ja ostettua Kellyn meille! Meillähän on jo Kellyn puolisisko Lilli, joka on tehnyt meillä kaksi hienoa vasaa. Lilli on tosi mukavan luonteinen ja niin on tämä Kellykin, aivan ihana käsitellä. Kelly oikein juoksee vastaan, kun joku menee talliin. Mahdollinen terapia-alpakkakin koulutuksen jälkeen?

Näinä aikoina kun tuonti on hankalaa, oli onnenpotku saada yksi tuontiemä lisää talliin. Kelly on syntynyt Hollannissa ja tullut Saksan kautta Suomeen. Saksassa ollessaan se oli ehtinyt käydä kansainvälisessä AELAS-näyttelyssä hakemassa itselleen Reserve Championin eli näyttelyn 2. kauneimman emän tittelin! Ei todellakaan mikään turha tyttö siis. Ja vielä bonuksena: Kelly näyttää olevan ultran perusteella kantavana Hollannin tuontiuroksesta Eduardo v. Zonnehoekista. Joskus onni tosiaan potkii isolla saappaalla!

Pääsiäisenä oltiin Iittalan Lasimäen perhetapahtumassa Augustan ja Fuchsien kanssa. Oli ihanan lämmintä ja keväistä. Olikos se viime vuonna kun samaisessa tapahtumassa oli aamulla -15 astetta pakkasta ja nyt oli iltapäivällä jo +20 lämmintä. Ei ole vuodet veljeksiä, tosiaan...Kirjakaupan edustalla kävi aika kuhina, väki kävi silittelemässä eläimiämme ja Augusta pussaili halukkaita omalla hurmaavalla tyylillään.

Tallissa on kevättä ilmassa: ensimmäiset lemmenparit on yhdessä eli Kim-laamaherra Augustan ja Sveitsin Coran kanssa (om. Moondelight-talli).

Ja huikealta näyttää kesän vasojen osalta myös. Sirkkolan Heikki ultrasi tytöt, ja kaikki astutetut näyttivät olevan tiineitä! Tulossa on tosi mielenkiintoisia vasoja: uusia Sveitsin tuonti sukulinjoja, 4 eri urosta isukkeina, laaja värikirjo vanhempien väreissä, vanhemmissa on testattuja terapia-alpakoita, joten hyvä luonne odotettavissa vasoillekin.

Vanhemmilla on myös näyttelymeriittejä. Niin, ja onhan Julia-laamakin tiine. Sen vasa on jo varattukin. Kannattaa siis varata, jos joku alpakkayhdistelmä kiinnostaa, vanhempien esittelyt on Omat eläimet sivulla.

Ruotsiin muuttaneille Gilgameschille ja Marinalle kuuluu tosi hyvää! Gilga valittiin paikallisen sanomalehden Kuukauden eläimeksi. Se on siis ensimmäinen terapia-laama Ruotsissa. Pääsiäisenä nämä suomalaisihmeet hyväksyttiin parempiin piireihin ja kutsuttiin sisälle naapurin juhliin.

Gilga menee agilitya nykyään jo vapaanakin, siis ilman riimua! Se on jo aika saavutus! En tiedä toista vastaavaa!

Green Care Finland ry. on tempaissut todella meidät mukaansa. Yhdistys edistää mm. vastuullista eläinavusteista terapiaa, minkä ympärillä olemme olleet tiiviisti mukana kehittämisessä, työpajoissa ja Pirkkohan istuu siellä hallituksessakin. Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto SITRA järjesti mielenkiintoisen työpajan toimitiloissaan Helsingissä. Pirkko oli saanut kutsun osallistua asiantuntijana ja olihan sinne toki mentävä sitten.

Päivä oli antoisa. Uusien ajatusten ja toimintamallien markkinoiminen päättäjille on haastavaa. Ehkäpä palvelusetelissä on osa ratkaisua, jos asiakas saisi itse päättää haluaako hän vaikkapa puutarha- tai eläinavusteista terapiaa itselleen. Nythän vaihtoehtoja ei juuri olekaan.

Yhdistyksen vuosikokous oli Hämeenlinnassa ja sen jälkeen yritysvierailu meillä. Ensiksi porukka oli pienellä kävelylenkillä eläinten kanssa.

Letkassa olivat Kim, Ulla, Milton, Amber ja Augusta. Kävelyn jälkeen päästiin sisälle Tommin äidin Kaijan keittämille kahveille ja vastaleivotun marjapiirakan kimppuun.

Pirkko kertoi vielä yleistä alpakoista ja laamoista sekä Terapia-alpakat ja -laamat ry:n suomalaisesta toimintamallista. Eli terapiatilanteessa ovat mukana asiakkaan ja eläimen lisäksi eläimen oma ohjaaja ja terapeutti. Eläinavusteista toimintaa voi tehdä ohjaaja suoraan eläimen kanssa yhdessä, jos ei tavoitella varsinaista parantavaa terapiaa, vaan virkistystä ja elämyksiä. Sitten oli terapeuttimme Jyoce Collin-Kajaalan, "Lissun" vuoro kertoa kokemuksiaan eläintemme terapiakäytöstä.

Osallistujat tuntuivat kiinnostuneilta ja ilta olikin jo pitkällä kun hyvästelimme viimeiset. Olipa kiva, että saimme jakaa taas tietoa näiden eläinten monipuolisuudesta ja mahdollisuuksista arvovaltaiselle ja vaikuttamaan pääsevälle kuulijakunnalle. Puheenjohtajamme Katri Kranni ei kuulemma saa tallimme asukkeja millään mielestään, kaihertamaan jäi...

Muitakin vierailijoita on toki käynyt: Paimiosta taas eläinhoitajaopiskelijat Torvisen Elinan mukana. Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskuksesta kävi innokans porukka. Myöskin heidän teemanaan Green Care. Työtehoseurakin kävi meitä haastattelemassa hankkeensa tiimoilta. Se käsittelee Green Caren tulevaisuuden näkymiä Suomessa.

Suomen alpakkayhdistyksen vuosikokous oli Inkalassa 2.4. Nyt saatiin uusia innostuneita mukaan, hallitukseenkin. Tommi pääsi hallitusvastuusta näiden kaikkien seitsemän vuoden jälkeen, ja Sirkkolan Heikki vuorostaan lupasi tulla remmiin. Kokous sujui leppoisasti ja yksimielisesti. Kokouksen jälkeen juteltiin ja poristiin iltamyöhään.

Kartanoputiikki Punaisessa tuvassa oltiin heti seuraavana päivänä kevään avausta värittämässä. Vastoin sääennustusta olikin tihkusateinen ja kalsea päivä. Väkeä putiikissa riitti siitä huolimatta, ja alpakka-aitauksellakin piipahti moni juttelemassa Fuchsien ja Amberin kanssa.

Maa-ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila nosti äskettäin esille ajatuksen, että myös lemmikkieläinten ostajille olisi "ajokortti" kyseisen eläimen omistamiseen. Esim. Saksassa vaaditaan alpakan kasvattajiltakin alan kurssin suorittaminen. Ylitalossa on asia ollutkin reilassa jo vuosia: jokaisen meiltä ostetun eläimen hintaan kuuluu Peruskurssi, jonka päävetäjänä on eläinlääkäri Heikki Sirkkola. Kursilla käydään läpi alpakan ja laaman perushoito teoriassa ja käytännössä.

Kirjava huacaya-alpakkaemämme Ylitalon Marina ja musta wooly-laamaruunamme GK. Gilgamesch muuttivat 18.3.2011 Ruotsiin. Käy katsomassa Marinan ja Gilgan kuulumisia uudessa kodissaan www.alpacka.nu.

Uusi omistaja Marie Kallin tuli ennen vientiä muutamaksi päiväksi "sisäänajoon" meille. Fiksuna kasvattajana Marie halusi voittaa eläinten luottamuksen ennen muuttoa. Kävelylenkeillä ihanassa kevätauringossa tutustuttiin puolin ja toisin.

Kävimme mm. Tuulikellon vanhainkodissa ja kampaamo Hiushetkessä kokeilemassa liukkaita lattioita, peilejä ja erikoisia tuoksuja. Marie sai ensimmäisen raporttinsa ja arvostelunsa työparina Gilgan kanssa.

Päiväkodin lapsetkin pelmahtivat ympäröimään Gilgan, kun näkivät sen käytävällä Tuulikelloon menossa. Marie pääsi heti näkemään, miten tyynesti Gilga tällaisiinkin, aika yllättäviin tilanteisiin suhtautuu. Valistustyö on kantanut hedelmää: yksi pikkutyttö totesi:"Nää on kato niin hyvin opetettuja ja kilttejä, että niiden kanssa voi tulla tänne sisälle taloonkin." Heti ovella yksi poika tunnnisti:" Tää on laama, eikö ookkin?".

Rivit harvenevat lisää: Sastamalan koulutuskuntayhtymä/ Huittisten Yrittäjä- ja Ammattiopisto kiinnostui alpakoista. Ylitalosta ei tähän hätään ollut mahdollisuutta myydä kuin yksi emä ja yksi orhi, joten kolmas pyydettiin mukaan Toivettulan Helin ja Koveron Eeron tallista. Kesällä tallin valmistuttua Huittisissa, matkaan lähtevät meiltä Riitta ja Sten Sandåsin kasvattama Punametsän Inez ja meidän tallin kasvatti Ylitalon Fransu sekä Metsälammen tallista Aos Amethyst. Tämä on muuten ensimmäinen koulutila Suomessa, jolle myytiin alpakoita.

Ennakkoluulotonta, ja myös fiksua porukkaa. Sieltä tuli nimittäin meidän tarkastettavaksi jopa tulevan tallin piirustukset, että onko suunnitelma meistä hyvä!

Pirkko sai kiinnostavan kutsun Suomen itsenäisyyden juhlarahastosta, Sitrasta:" Toivotamme Sinut asiantuntijana mukaan Sitran järjestämään työpajaan pohtimaan Green Care (vihreä hoiva) palveluiden liiketoimintamahdollisuuksia ja toimialan verkostoitumista." Tämähän on loistavaa, alpakka- ja laamakasvattaja pääsee hyvinvointiverkoston ja tutkimusväen kanssa samoihin pöytiin keskustelemaan eläinavusteisen toiminnan ja terapian toimintamalleista ja mahdollisuuksista. Ollaan ihan ajan hermolla. Lisää aiheesta löytyy juuri avatuilta Green Care Finland ry:n sivuilta.

Ihanat köyhät ritarit syötiin ja kuumaa kaakaota juotiin. Yhdellä rouvista oli syntymäpäivä. Hän halusi että otetaan kuva päivänsankarista Fuchsie-alpakan ja Ulla-laaman keskellä. Hauskinta oli, että kun ensimmäistä pyörätuolia alettiin työntämään kohti ovea sisälle menoa varten, niin Fuchsie kiihdytti perään sillä ajatuksella, että "Jassoo, nyt sitten osastolle jatkoille". Ja sellaista kyytiä, että törmäsi kynnykselle pysähtyneen pyörätuolin selkään. Naurua riitti meillä kaikilla. Ulla huomasi että sisällekin voisi päästä ja singahti mukaan. Tällä kertaa oli vaan tämä ulkoilujuttu, mitä eläimet eivät näköjään meinanneet millään uskoa!

Helsinki Horse Show oli kutsunut meidät mukaan messuille 12-13.3. Vaikka aitauksemme oli ihan perimmäisessä nurkassa, niin yleisöä riitti tungokseksi asti Suomen alpakkatuotteenkin osastolla. Kivat messut! Kiitos Sillmanin Terhille, joka oli mukana esittelemässä eläimiämme!

Tammikuinen peruskurssi oli yhtä peruutuspaikkaa vailla täynnä. Uusia ja tulevia alpakanomistajia ja asiasta kiinnostuneita tuntuu aina löytyvän.

Seuraavalle kurssillekin, joka ajoittuu alkusyksyyn, on jo pari ilmoittautunutta.

Iloksemme saimme yhteistyötarjouksen nimekkäältä suomalaiselta vaatesuunnittelijalta. Mikäli muutkin palaset loksahtavat paikoilleen, Ylitalon alpakoiden villat päätyvät vast'edes täysin kotimaiseen vaatemallistoon raaka-aineeksi. Kerromme tästä projektista sitten enemmän kun jotain konkreettista saadaan aikaiseksi.

Hiljaiseloa on näin paukkupakkasilla tallin puolella. Kun hieman lauhtuu, niin Inez-mamma muuttaa kuukaudeksi Metsälammen laamoihin. Näin saadaan sen Indy-vasa näppärästi vieroitettua, kun se jää tuttuun laumaansa. Ja varsinkin kummitätinsä Julia-laaman kanssa samaan karsinaan.

Maaliskuu tuokin sitten muutoksia laumaan: Marina ja Gilgamesch lähtevät Ruotsiin, Aron ja Robinson Iittalaan "Lissun" (terapeuttimme) ja Jussin puutarhan pihapiiriin. Haikeutta, mutta myös uusia suunnitelmia on siis ilmassa.

Joulukuun alussa Ylitalon Jingo, se laamakarpaasipoika, ja laamaemä G.K.Kanta muuttivat Pukkilaan Koiviston Anun talliin. Laamat saivat todella kivan tallin ja tarhan. Tarhasta on upeat näköalat, oikein "laamamaisen" avaraa ja ihmissilmälle kaunista vanhaa perinnemaisemaa!

Anusta on pakko kertoa vielä, että hän on ollut TOSI kauan kiinnostunut laamoista. Anu nimittäin oli jo Suomen ensimmäisessä alpakka-ja laamanäyttelyssä v.2006 tutustumassa eläimiin eli viitsi matkustaa Joensuuhun Porvoon kulmilta näyttelyn takia! On siis todella vihkiytynt laama-asiaan! Sen takia hellyin myymään jopa Kantan, joka ei ollut ollenkaan myytävänä. Ymmärsin, että Anulla on ajatus ryhtyä laamanjalostajaksi ihan määrätietoisella otteella ja tarvitsi hyvät jalostuseläimet. Keväällä porukkaan liittyy vielä yksi söpöliini, Juhanmäen Orvokki, kirjava laamatyttö, joka vieroitetaan tänä keväänä.

Kävimme Tuulikellon vanhainkodissa jo perinteeksi muodostuneella Jouluvisiitillä. Tällä kertaa mukana oli Ulla-laama, tietysti (se muistetaan siellä jo nimeltä) ja kirjavat alpakat Fuchsie ja Marina.

miehensä Juhanin ja kahden lapsenlapsen kanssa. Lissu kokeili Ullan kanssa ja hyvinhän se menikin. Ulla-laamamme on Lissun mielestä ihan helmi näissä hommissa! Liikuttavinta oli kuulla, että täällä erään asukkaan yöpöydällä on laamamme Ullan kuva kehystettynä.

Hyviä uutisia saatiin GreenCare Finland ry:ltä. Yhdistys tarjoaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille koulutuspäiviä ,jotka perehdyttävät CreenCaren ideaan ja käytännössä nähdään miten erilaiset luontoon, eläimiin ja maaseutuun liittyvät hoivapalvelut toimivat jo Suomessa.

Ylitalosta pyydettiin ennen Joulua tarjousta koulutuspilottiin terapia-alpakoiden ja -laamojen käytöstä ja tilaesittelystä. Tarjous hyväksyttiin, päiväksi on sovittu 13.8.

Tallissa tehtiin onnistunut karsinaratkaisu: lokakuussa ruunattu, eläkepäiville siirtynyt jalostusorhimme Robinson asettui asumaan samaan karsinaan laamojen; Gilgameschin ja Ullan sekä Augustan kanssa. Sen verran on tiukkapipoiset laamatytöt, että vaikka kumpikaan ei ole tiine, niin eipä ollut Robinsonilla mitään asiaa likkojen hännnän alle nuuskimaan.

Eikä sitä itse asiassa paljon kiinnostanutkaan. Äijät ottivat kerran yhteen, nopean parin minuutin matsin, jossa Gilga selvitti aika yksiselitteisesti, että Robinson muutti HÄNEN kämpille ja sen mukaan mennään. Olimme varautuneet siihen, että jalostuskäytössä ollut orhi ei välttämättä paljon muutu ja yrittää astua tyttöjä ja matsaa toisen urospuolisen kanssa mustasukkaisuudesta, vaikka se ruunataankin. Mutta onneksi toisin kävi ja porukka näyttää viihtyvän ihan hyvin.

Jos joskus haluatte surffailla katsomassa hienoja piirustuksia, niin käykääs Nummelan Sinan sivuilla. Sina on vuosien takaa tuttu, heidän perheellä on ollut aikanaan meillä kasvatettu hollanninpamenkoira ja nytkin yhteisomistuksessa islanninkoira Sissi. Sina poikkesi työkaverin perheen kanssa vuoden alussa ja kun kävin hänen sivuillaan, niin taas ihastelin hänen kynänsä jälkeä! Mukana on mm. täysin mallinsa näköinen muotokuva Julia-laamastamme! Sina otti myäs hienoja valokuvia meidän katraasta. Zina ja Sina ovatkin melkein kaimoja, ei ihme että kuva onnistui.

Nyt kun joulukuusikin on syöty (ihan oikeasti) niin voi palata tavalliseen arkeen tallissa. Tammikuussa on taas peruskurssi (täynnä) uusille alpakka-ja laamakasvattajille. Helmikuussa alkavat sitten sen Suomen ensimmäisen ulkomaanviennin järjestelyt. Marina ja Gilgamesch testataan verikokeilla, terveystarkastetaan ja sitten on vielä aikamoinen paperisota. Ruotsissa Marie odottaa jo kiihkeästi uusia terapieläimiään!

Helsingin Maaseutumessut eli ELMA 26.11.-28.11.2010 oli melkoinen ponnistus, mutta kyllä kannatti! Vierailijoita messuilla oli yli 41.000, joten alpakkamme, ja tänä vuonna erityisesti laamat, saivat suuren yleisön huomion.

Perjantaina uudet terapia-alpakat saivat sertifikaattinsa. Uusien ALAT-hyväksyttyjen joukossa oli siskosten Ylitalon Morrisonin ja Marinan lisäksi meiltä Fuchsie ja kasvattimme Ylitalon Kasimir, (Miltonin poika) sekä GSA Tess, (Fuchsien tytär). Nyt on siis Marina sertifioitu ja sen puolesta valmis muuttamaan uuteen kotiinsa Ruotsiin kevättalvella.

Lauantai oli odotettu! Laamakavalkadissa esiintyi 9 laamaa, joille oli valittu musiikki jollakin tapaa kuvastamaan kyseistä eläintä ja taluttajalle puku saman teeman mukaan. Yleisö sai valita suosikkinsa.

Kuinka ollakaan: pieni, pyöreä, mutta luonteeltaan niin hurmaava Ulla otti taas yleisönsä ja siitä tuli mahtavan ruusukkeen omistaja. Riikka, joka oli kesällä harjoittelijamme, esitti Ullan vähintään yhtä hemaisevana.

Tyttöjen musiikki oli Mamban "Vastustamaton" ja siinähän on kertosäkeessäkin Ullallallaa!

Kakkoseksi kiri Annukka, Pirkon sisko, tulisella argentiinalaisella Tango Caminitolla argentiinalaisen laamaorhimme Kimin kanssa. Tämä upea pari OIKEASTI tanssi yhdessä!

Kaikki olivat nähneet vaivaa ja talkoilla koko show vedettiin. Pukuja oli lainattu mm. Hämeenlinnan Keskiaikakamarkkinoilta, nekin saatiin ilmaiseksi. Kiitos! Marikalle Juhanmäen laamoihin kiitokset: Marika toi Rhettin näiksi muutamiksi minuuteiksi Hämeenlinnasta asti. Sitä ennen oli jo bensaa poltettu: pukua oli muutamana viikonloppuna sovitettu ja korjailtu, esittäjä kun oli Mäntsälästä!

Yleisön ilmeistä päätellen laamat saivat katsojat hyvälle tuulelle ja kyllä meillä järjestäjilläkin, eli Suomen alpakkatuotteen sakilla, oli kivaa!

Suununtaina oli laamojen Match Show, leikkimielinen parikilpailu, jossa arvosteltiin laaman ulkonäön lisäksi yleisvaikutelmaa. Meidän Antti, 11v, talutti laamaorhi Kimin aivan ammattimaisesti ja sillä esityksellä Kim sai Best in Show-ruusukkeensa.

Kovan vastuksen antoi Metsälammen laamojen L.A.Girly. Girly oli Metsänkylän näyttelyn Yleisön suosikki kesällä. Appaloosa-pilkullinen Girly on kyllä todella söpö, ei käy kieltäminen!

Talli rauhoittuu tohinoista Joulua kohti. Vielä käymme jo perinteeksi muodostuneella joulutervehdyksellä terapiaeläintemme kanssa Tuulikellon vanhainkodissa 20.12.

TÄRKEÄ UUSI EDISTYSASKEL SEKÄ YLITALON ETTÄ KOKO SUOMEN ALPAKKA- JA LAAMAKASVATUKSELLE!
ENSIMMÄISET ELÄIMET MYYTY SUOMESTA ULKOMAILLE.

Käytännön vientijärjestelyistä vastaa Suomen alpakkatuote Ay eli me samat henkilöt, jotka toteutimme Suomen ensimmäisten alpakoiden maahantuonninkin. Ympyrä on sulkeutunut sikälikin, että kirjava huacaya-emä Ylitalon Marina ja musta wooly-laamaruuna GK.Gilgamesch muuttavat Ruotsiin mistä toimme ensimmäiset alpakat maahamme v. 2002.

Historian ensimmäinen vienti on tärkeä, sillä vaikka alpakoita on toki Ruotsissa enemmän kuin Suomessa, niin tässä kaupassa myydään samalla suomalaista alpakka- ja laamaosaamista. Molemmat eläimet on koulutettu Ylitalossa terapiakäyttöön ja testattu suomalaisella ALAT-testillä, jonka suorittanut eläin on luonteeltaan, käsiteltävyydeltään ja terveydeltään kansainvälistä terapiaeläimen tasoa. Pohja testiin on saatu USA:sta, Delta Societyltä sekä saksalaisen NWK:n kriteereistä. Suomen Terapia-alpakat ja laamat ry:llä (lyhyesti ALAT) on vielä lisävaatimuksia eläinten terveyden, eettisen käytön, lajinmukaisen hoidon, rekisteröinnin ja ohjaajien kouluttautumisen ja taitojen suhteen.

Gilga ja Marina ovat Ruotsin ensimmäiset terapiakäyttöön varta vasten valmennetut ja testatut laama ja alpakka. Suomi on tässä Pohjoismaiden edelläkävijä. Uusi omistaja Marie Callin, Hälsingedalens Alpackor, on aloittamassa Ruotsissa vastaavanlaista toimintaa. Hän on mukana kotikuntansa Gnarpin eläinavusteisen terapian kehittämisprojektissa. Muut osallistujat ovat koira- ja hevosammattilaisia.

Olemme ostaneet Marielta Ylitaloon 3 alpakkaa v. 2009, joten uusi eläinten omistaja ja tuleva talli on tuttu entuudestaan. Marie on kasvattanut alpakoita vuodesta 2003, joten alpakkakokemusta hänellä on jo paljon.

Gilga sen sijaan on tilan ensimmäinen laama, joten sen PR-arvo on tosi suuri. Marie kävi tutustumassa laamoihin ja suomalaiseen terapiatoimintaan lokakuun alussa. Pinnan alla kytenyt innostus roihahti ja johti nopeasti kauppoihin näistä kahdesta eläimestä.

Todella tyytyväisinä voimme nyt todeta, että se eläinten jalostus- ja koulutustyö, jota olemme vuosia tehneet, antaa kannustavaa ja näkyvää tulosta. Jalostuksessa olemme alusta asti kiinnittäneet huomiota mukavaan luonteeseen, helppoon käsiteltävyyteen ja terveyteen. Terapiaeläin voi samalla toimia hienon villan tuottajana, jalostus-, agility-, vaellus- tai näyttelyeläimenä. Kaikessa tässä tasapainoinen ja kesy eläin on valtti!

Marina onkin "terapiasukua", mistä odotamme helmiä syntyvänkin. Sen emä Michelle on testattu terapia-alpakka, samoin kuin veljet Morrison ja Milton. Miltonin jälkeläiset ovat myös osoittautuneet poikkeuksellisen hyväluonteisiksi, niistäkin osa on terapia-alpakan koulutuksessa ja ensimmäiset sertifioidaan tänä vuonna. Luonne näyttää periytyvän hyvin vahvasti.

Ylitalon kaikki ulkomaantuonnit on suunniteltu yhdessä Eläintautien Torjuntayhdistyksen kanssa, joten tila kelpasi muitta mutkitta lähtötilaksi vientiä varten. Siihenkin kun on omat kriteerinsä. Samoin Suomen yleisesti hyvä eläintautitilanne auttaa asiaa; eläinlääkärimme Heikki Sirkkolan visio siitä että suomalaiset alpakat ja laamat ovat tulevaisuudessa haluttuja myös terveytensä takia, alkaa siis toteutua!

Oma toimintaterapeuttimme Joyce Collin-Kajaala kävi tutustumassa eläimiimme tarkemmin ja käytiin vähän kävelylläkin. "Lissun" yhteystiedot löydätte heti etusivultamme.

Lomallakin ehdittiin käymään. Loistava harjoittelijamme Riikka hoiteli talon ja tallin sillä aikaa. Matka suuntautui perinteisesti Saksaan ja Sveitsiin, eikä se taaskaan ollut ihan pelkkä lomareissu...Sveitsissä kävimme läpi muutamia kiinnostavia uusia eläimiä mahdollista tuontia varten. Tallissa alkaa taas olla vähän liikaakin tilaa, kun keväällä Ruotsiin vietävien Marinan ja Gilgan lisäksi Augusta ja Zenobia muuttavat Ylöjärvelle. Jingo ja Kanta on myyty Koiviston Anulle Pukkilaan ja ne lähtevätkin jo joulukuun alussa.

Tätä kirjoittaessa viilataan vielä Helsingin Maaseutumessujen eli ELMA-näyttelyn ohjelmia ja esityksiä. Messut ovat 26-28.11. Perjantaina uudet terapia-alpakat saavat siellä sertifikaattinsa, lauantaina on näyttävä laamashow musiikkeineen ja puvustuksineen ja sunnuntaina laamojen Match Show. Tänä vuonna tuodaan laamoja näyttävästi esille, yleisöllä tuntuu edelleen olevan ennakkoluulo kiukkuisesta, syljeskelevästä ja hankalasta eläimestä. Toivottavasti saamme laamat nyt näkymään niin mukavina, kauniina ja yhteistyöhaluisina eläiminä kuin ne oikeasti ovat!

Kävimme tekemässä koe-vaelluksen Lopen Enduron maastoissa. Tämä ohjelmapalveluyritys tarjoaa mahtavissa harjumaastoissa endurosafareita.

Tiina ja Paavo Kassari ovat aktiivisia ja innovatiivisia yrittäjiä. He ovat miettineet "pehmeämpää" vaihtoehtoa moottoripyöräsafarille.

Enduroporukat ovat pääasiassa firma-asiakkaita ja aina ei kaikkia enduroajo kiinnosta, joten laamaretkille on selvä tilaus. Lopen Enduro on siis Suomen ensimmäinen ohjelmapalveluyritys, jonka tarjontaan laamaretket kuuluvat! Katraassamme on tällä hetkellä 9 valmiiksi koulutettua laamaa ja alpakkaa retkille osallistuvien taluteltaviksi ja uusia koulutuksessa.

Yhteistyökuviota viriteltiin ja reittejä suunniteltiin yhteisellä retkellä syksyn kauneimpana iltapäivänä. Riikka-harjoittelijamme osallistui Gilgameschin kanssa, Tommi talutteli Kimiä ja Pirkko, no niin, puhua pälätti Tiinan kanssa joukon hännillä...

Maatalouden Tutkimuksesta Jokioisista kävi pari tutkijaa tutustumassa alpakoihin ja laamoihin. He eivät olleet koskaan moisia eläimiä nähneet livenä, ja koska olemme kaikki tiiviisti siinä GreenCare Finland ry:ssä mukana, niin he katsoivat että kuuluu jo ihan työn puolesta tietää mitä ja millaisia nämä ovat. Päivä sujui rattoisasti, eläimet tekivät hyvän vaikutuksen.

Pääkaupunkiseudun Metsäpäivässä oltiin Marinan, Fuchsien, Gilgan ja Kantan kanssa. Tommi oli puimassa, joten onneksi harjoittelijamme Riikka talutti Marinaa agilitynäytöksessä ja Riikan sisko Riia lupautui Gilgan pariksi.

Sirkkolan Heikki vei Kantan esityksiin. Väkeä oli tosi paljon, ei me täällä maalla tiedettykään miten suuri tapahtuma tuokin on ollut! Heikki ja Riikka pääsi TV-uutisiinkin, vaikka uutisten aihe oli pääasiassa metsän hoito!

Sitten olikin Iittalan Puutarhan keikka. Olimme lupautuneet esittelemään eläimiä pihalla asiakkaiden iloksi, ja niinhän tehtiinkin. Mutta sitäpä ei tiedetty, mikä onnen potku oli odottamassa! Puutarhalla emännöi Kajaalan Jussin vaimo Liisa, toimintaterapeutti! Hän ihastui alpakoihin siitä paikasta. Yhteistyöajatukset leimahtivat heti ja iloksemme Liisa on nyt Ylitalon alpakoiden ja laamojen "oma terapeutti". Hän on Suomen ensimmäinen ammattiterapeutti, jolla on käytössään koulutetut ja testatut terapia-alpakat ja -laamat. Tämä on jo jonkin aikaa ollut haaveena, että saisi oman, pysyvän terapeutin, joka tuntee meidän katraan ja on tuttu meille ja eläimille. Palaset loksahtelevat ihmeellisesti paikoilleen!

Liisa oli miettinyt myös tahollaan, että mikä on se uusi tuuli ja alku täällä Hämeessä, kun hän muutti pääkaupunkiseudulta parisen vuotta sitten. Talven aikana hiomme kuvioita miten käytännön asiat hoituvat. Puutarhalle taitaa muuttaa pari alpakkaakin ennen kevätsesonkia...

Tulossa lisää todella mielenkiintoista UUSIA TUULIA SUOMESSA- otsakkeen alle! Mutta siitä vasta ensi kuun Uutisissa...

Vuoden päätapahtuma, Suomen alpakkayhdistyksen näyttely Metsänkylä 2010 on ohi hyvällä menestyksellä. Metsänkylä oli hieno paikka ja työtä oli tehty yhdistyksessä onnistuneen näyttelyn eteen talkoilla, tunteja laskematta. Varsinkin Suomisen Nina oli raatanut meidän kaikkien näytteilleasettajien eteen päiväkausia. Tuomari Julie Taylor-Browne Isosta Britanniasta.

Ylitalon eläimille päivä oli menestys, tässä meidän omien tai kasvattien parhaita tuloksia:

Emät 2v-3v. jalostusluokka
AOS Zenobia “Zina” luokkavoittaja
AOS Beverly “Camé” luokassa 2.

Emät yli 3v.
AN Estefany luokkavoittaja (asunut vuosia meillä, om. Punametsän alpakat, maahantuoja Suomen alpakkatuote)

Luokassa arvostelun painopiste temperamentissa, käytöksessä, esiintymisessä, käsiteltävyydessä. Tuomari valitsi vain voittajan, ei muita sijoituksia.

-Tuomarin arvio: kaunis tyyppi, kaunis pää, villassa hyvä kihara (crimp), kiilto ja hienous. Kun ei jännitä, liikkuu hyvin. Tältä pitää hyvän jalostusemän näyttää! Toiseksi tullut emä (meidän Amber) on myös erinomainen, mutta häviää tänään sen vuoksi että sen villassa on aavistuksen vähemmän kiiltoa.

-Tuomarin arvio: hyvä vahva rakenne, hieno ryhti, kaunis tyypillinen pää, liikkuu hyvin vaikka on vahva. Wooly-laamat ovat tulossa liian pieniksi ja hennoiksi maailmalla. Tämä on tyyppi jota pidän oikeana kun laama on alkuperältään kantojuhta.

Gk Gilgamesch hävisi Sirkkolan Heikin Justinille kantoeläinten (satulaluokka) voiton.

Kesän kaikki vasat ovat nyt syntyneet! Kolme alpakkapoikaa: Ylitalon Indy, Inezin vasa, sekä Hyvänmielen Sanchez ja Hyvänmielen Bastos Sardan ja Brunitan vasat, jotka syntyivät ja asuvat äiteineen toistaiseksi meillä. Aikaisemmin jo syntyi laamavasa Jingo. Indyn kanssa olikin ensin pullorumbaa kun Inez-paralle ei meinannut tulla tarpeeksi maitoa ja sitten vielä iski utaretulehdus. Silloin ei tietenkään tunnu kivalle, että joku kiskoo maitoa mahan alla. Niinpä Inez aina aikansa kestettyään meni vaan makuulle ja Indyn piti saada jatkoa tuttipullosta. Helteillä on pakko saada riittävästi nestettä. Tilanne helpottui parin päivän päästä ja Indy alkoi ylenkatsoa heti pulloa siitä paikasta kun Inezin baarista sai riittävästi maitoa. Indystä on tulossa todella komea poika. Ihan isänsä Amigon kaksoisolento, väriä myöten. Luonteeltaankin Indy on kuin hurmaava isänsä, kiinnostunut ihmisistä ja seurailee vieraitakin tarhassa tuttavuutta tehden. Indy on kyllä seikkailija-luonne, Inez ei saa sitä millään helmoissaan pysymään, vaikka aluksi oli siitä kovin huolissaan.

Iltalehti kävi tekemässä juttua terapiaeläimistä. Kuvaaja ja toimittaja ihastuivat kirjavaan Fuchsieen ja niinpä se pääsi pariinkin lehtikuvaan. Eläinavusteinen terapia ja toiminta tuntuu nyt tulevan kohinalla yleisön tietoisuuteen.

Apu-lehdestä soitettiin yllättäen yhtenä päivänä. Halusivat tulla tekemään juttua alpakoistamme ja laamoistamme sekä eläinavusteisesta terapiasta ja toiminnasta. Niinpä toimittaja Hanna ja kuvaaja Kirsi olivat päivän meillä ja Tuulikellon vanhainkodilla juttua tekemässä. Jutun pitäisi olla tulevan viikon numerossa eli 17.06 ilmestyvässä.

Pihapiirissä on ollut kaikenmoista touhua, bussiryhmäläisistä kokousvieraisiin ja jopa puunkaatajiin. ALAT:in eli Terapia-alpakat ja -laamat ry.n kokouksessa saatiin uutta asiantuntemusta hoitopuolelta porukkaan, kun jäseniksi ja hallitukseen kutsuttiin uusina Tarja Jokinen, Jouni Paavilainen ja Marjut Ikola. Toivettulan Heli puhuttiin varajäseneksi hallitukseen. Kaikilla uusilla on sekä hoitoalan että eläinten kasvatuksen kokemusta. Heikki Sirkkola jatkaa pj:nä, Pirkko jatkaa yhdistyksen tiedottajana. Hämeenlinnan seudulla ilmestyvässä Kotikylä-lehdessä olikin juuri ALAT-yhdistyksen esittely.

Tinka-koira huolestutti meidät suunniltaan sairastuttuaan haimatulehdukseen. Selvityminen oli aika hiuskarvan varassa, mutta nyt pitkän antibioottikuurin jälkeen näyttäisi siltä että elämä voittaa. Toivottavasti homma ei uusi, rankkaa oli sekä potilaalla että kotiväellä! Ajatuksissa kumisi päivystävän eläinlääkärin sanat, että ymmärrättehän että tämä on niitä sairauksia joista jotkut paranevat mutta toiset eivät...Onni oli Tinkalla myötä, ja nyt se on oikeastaan ihan ennallaan, vähän väsynyt ehkä.

Puunkaataminen olikin vertaansa vailla oleva akrobaattiesitys! Alpakkatarhan muutama koivu otti itseensä tallin rakentamisen yhteydessä kun maanpintaa nostettiin ja ne alkoivat keloutua. Eläinten turvallisuuden takia ne oli nyt kaadettava. Ammattimies otti ja kiipesi puuhun (kun niissä kerta oli vielä vähän lehtiäkin, niin eivät olleet vaarallisen mätiä, kuulemma) ja pilkkoi puut heitellen joka oksankin siististi alas, yksikään oksa ei osunut aidan päälle! Sitä oli kyllä tosi kiehtovaa katsella. Ei todellakaan arkajalan hommaa!

Kylvöt saatiin lopulta tehtyä tänäkin vuonna. Jonkinmoinen satokin saattaa tulla, toisin kuin esim. Satakunnassa, missä rankkasateet huuhtoivat joiltakin pelloilta ruokamullan kokonaan pois! Vaikea on tietysti vielä ennustaa, mutta täyttä katastrofia ei ainakaan vielä tullut meille. Suorakylvö näyttää toimivan ainakin yhtä hyvin, paikoitellen jopa paremmin kuin perinteinen menetelmä, tällaisena märkänäkin vuotena.

Kuukauden vanha jättilaamavasa Jingo kasvaa edelleen...Hellepäivinä on ollut pakko antaa sille pullomaitoa lisäksi, kun se meinasi vallan imeä äitinsä Julian kuiviin. Tuon kokoinen hemmo näyttää helposti tempaisevan sellaiset 3dl kerralla ja sen jälkeen vielä jälkkärimaidolle Julian maitobaariin...On siinä Julialla ruokkimista! Jingo näyttää nyt laiduntavan aika reippaasti ruohoa ja onpa yritellyt jo juoda vettä ämpäristäkin. Lisää vasoja odotellaan : Inezille, Brunitalle ja Sardalle.

Sveitsistä vielä uutinen: tuontiemämme Camén täysveli Versace on valittu Alpacas of Switzerlandin parhaiden eli Plantel-jalostusurosten joukkoon. Versace muistuttaa siskoaan Caméta rakenteeltaan, mutta on vaaleampi väriltään. Versacella on myös sama kiltti ilme kuin siskollaan. Camé on herttainen luonteeltaankin, käy antamassa välillä suukon nenälle ja on mitä rauhallisin ja helpoin käsitellä. Ei ihme että myyjä Arnold kertoi Camén olevan yksi hänen suosikkiemistään! Camésta meinasi tulla pientä kisaa tuonnin yhteydessä, kun väliin iski saksalainen ostajakin. Onneksi Camé kumminkin tuli meille!

Julian vaalean harmaa poika sai nimekseen JINGO. Julia tarvitsi apua tämän mörssärin synnyttämisessä, eikä ihme. Jälkeenpäin taivasteltiin, että miten tuommoinen otus oli yleensä mahtunut Julian sisuksiin! Viereisessä alpakkatarhassa syntyi aika säpinä, kun kaikki tunkivat aidalle tapaamaan uutta tulokasta. Yllättäen kaikkein kiinnostunein vasasta olikin muuten muita väistelevä Zina! Nyt tämä neiti tunki eturiviin ihan väkisin ja suorastaan hyppi aitaa vasten jotta näki parhaiten. Olisiko Zina halunnut kummiksi? Omassa laumassaan Jingon kummin hommat lankesivat Sardalle, jolla onkin kova homma pikku kiusanhengen kanssa!

Jingon isä, hopeanharmaa L.A. Calvin, on yksi Lamas of Switzerlandin parhaista, ns. Plantel-laamaorheista. Myös Jingosta näyttää tulevan vahvarakenteinen ja iso kaveri.

Jingo on erittäin lupaava vasa ja myytävänä laamajalostuksesta kiinnostuneeseen kotiin.

Alpakkaemämme Fuchsie pääsi Suomen muotimaailman huipulle. Olimme Lopella Kartanoputiikki Punaisen tuvan avajaisissa Gilgamesch-laaman ja Fuchsien kanssa. Kassarin Virpi on loihtinut aivan upean muotiliikkeen vanhaan väentupaan Leppäniemen kartanon pihapiiriin. Putiikissa myydään persoonallisia laatumerkkejä. Myös yhteistyökumppanimme La Alpacan villapaitoja, viittoja jne. mistä syystä eläimet olivat yleisön siliteltävinä ja elävöittämässä pihapiiriä. Paikalla oli huippunimiä muodin alalta, mm. Jukka Rintala. Hänen luomuksiaan myydään putiikissa myös.

Fuchsien tähtihetki oli, kun muotikonsultti Leena Sarvi halusi tutustua tupsutukkaamme lähemmin, ja vähän talutellakin. Myöhemmin sähköpostissaan Leena Sarvi tunnustautui vallan Fuchsien suureksi faniksi! Sen lisäksi että Leena Sarvi on tunnettu muotiguru ja juontajajulkkis, hän on myös innokas koiraharrastaja ja spiikannut mm. Kennelliiton arvonäyttelyt. Kiva juttu, että alpakatkin alkoivat nyt häntä kiinnostaa!

Leon-vasa muutti Laihialle Alpalinnan Ulpun kaveriksi. Ulpu oli jo kyydissä, kun Leonia haettiin. Oli tosi hauskaa nähdä, että nämä kaksi olivat kavereita ihan ensi nuuhkaisusta. Aina ei kemiat heti kohtaa - Carlos oli ollut aika tunkeileva tai muuten ärsyttävä ainakin Satinista eli kutsumanimeltään Ruususta. Ilma oli ollut kuulemma aika tunkkaista alpakansyljestä, kun nämä kaksi jouduttiin lastaamaan autoon ilman sen suurempia esittelyjä ja matka jatkui karanteenitallista Porvooseen asti. Että osaavat ne sylkeä, ihan totta, kun tarpeeksi ahistaa! Leonin ja Ulpun kaveruus oli jatkunut uudessa kodissa. Marjut kertoili että ovat kuin olisivat aina tunteneet toisensa. Pikkutallissa, jossa sinkkupojat meillä asustavat, on tullut tosi hiljaista. Morrison ja Fransu ovat vakavia ja vähän huumorintajuttomiakin verrattuna pilke silmässä pyrähtelevään eloisaan Leoniin!

Viljelypuolella päästiin vihdoin tositoimiin. Kolea kevät olikin pitänyt Tommin ruopimassa lähtökuopissa jo jonkin aikaa. Kylvöt Ylitalossa aletaan 16.5. Tätä kirjoittaessa Tommi ja Metsälammen laamojen isäntä Eero ovat jo piilotelleet Koveron vehnät multaan. Tiloillamme on yhteinen suorakylvökone, jolla sitten kimpassa kylvetään molempien tilojen pellot. Yhteistyö on sujunut hyvin, niin hyvin, että Heli ja Eero sitten kiinnostuivat laamoistakin ja ostivat Sveitsin kuormaan 4 laamaa ja alpakankin lopuksi.

Pirkko kävi ProAgrian järjestämän eläinavusteisen terapian 3 pv:n johdatuskurssin Savikon tilalla Vihdissä. Kurssi oli Terapia-alpakat ja laamat ry:n toiveesta järjestetty ja kuului paikalliseen hoivayrittäjä-hankeeseen. Savikon tilalla toimii Cavesson oy, jonka tarjontaan kuuluu erilaisia tunnetaitokursseja. Tilalla käytetään eläinavusteista terapiaa mm. tunnetaitovalmennuksessa. Alpakkaporukasta mukana olivat Kariniemen Krisse, Hartikaisen Hanna, Mähösen Katriina, Jokisen Tarja, Helinin Carita ja allekirjoittanut. Cavesson on Suomessa uranuurtaja alalla, heillä on koulutusta myös ulkomailla, mm. Belgiassa ja Ruotsissa. Kurssi oli ajatuksia herättävä ja yhdistyksen työsarkaa ajatellen tosi tärkeä.

Varsinkin harjoitukset tilan hevosten kanssa olivat kiinnostavia. Pirkon työkaveriksi tarjoutui liinaharjainen suomentamma Mira. Esiteltyään Pirkolle kentän leikkimahdollisuuksia, Mira kutsui lopuksi Pirkon kanssaan laitumelle. Tulkkina meidän ja hevosten välillä toimi kouluttajamme Mari Louhi-Lehtiö. Ihmisen on kyllä vaikeaa tulkita alpakan ihmissilmälle niukkaa kommunikaatiota verrattuna vaikka hevoseen tai koiraan. Laama on hieman selkeämpi ainakin kontaktin ottamisessa kuin alpakka. Eettisessä eläinavusteisessa terapiatyössä on tärkeää oppia lukemaan oman eläimen viestejä.

Uudet Sveitsin tuontieläimet pääsivät karanteenista kotiin ja meiltä myytyjä muutti uusiin koteihinsa.

Ensiksi Adolf-aasi lähti Tukkilaan. Pikkuhiljaa rupesi tuntumaan että mahtaako Adolf sittenkin olla hiukan yksinäinen ainoana hevoseläimenä vaikka se selvästi pitikin laamoja laumanaan, laamatilalla kun oli syntynytkin. Tukkilan Outin periksiantamaton kysely aina meillä käydessään "Koskas Tommi aletaan hieroa Adolfista kauppaa?" johti lopulta tulokseen. Adolfilla on nyt mukavat oltavat, touhua ja rapsuttelijoita ympärillä ja 18 hevoskaveria tallissa. Adolf on saanut pilkettä silmäkulmaan Tukkilassa. Aluksi vähän liikaakin, kun oli tammoja aivan vieressä...

Uudet eläimet kotiutuivat helposti, nokkapokkaa aidalla ei tullut urosten kesken, vaikka sehän olisi ollut mahdollista kun samaan pihaan tulee uusia tyttöjä ja poikia. Omien sveitsiläisten Callan, Camén, Zinan, Amberin, Aronin, Julian ja Kimin mukana meille tuli vielä Sarda, joka muuttaa myöhemmin uuteen kotiinsa Brunitan ja Morrisonin kanssa.

On ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan uusiin persooniin toden teolla. Zina, joka vaikutti aluksi varovaiselta ja ujoltakin, on ottanut tavakseen tulla rehuhuoneen ovelle kerjäämään makupaloja kun rehuja annostellaan. Camé jatkaa tapaansa tervehtiä painamalla nenän nenää vasten. Calla tupsahtaa sisälle heti kun kuulee tallissa jotakin tapahtuvan ja hengailee karsinan reunalla tapahtumia seuraillen. Pikku-Amber pääsee nyt paremmin pienemmässä porukassa hieromaan tuttavuutta ihmisten kanssa. Utelias neiti tuntuu olevan sekin.

Julia-laama näyttää olevan hyvin rauhallinen ja luottavainen. Se ei viitsi nousta ylös, vaikka ihan vierestä kävelee. Lupaava vasan potkimista näkyy Julian kyljissä! Laamaorhi Kim asustelee sovussa entisessä Adolfin karsinassa Aron-alpakkapojan kanssa.

Kun uudet muuttivat meille, niin samalla Carlos lähti meiltä Ilolaan, Villitarhan alpakoihin, tumman Sveitsin tytön Satinin kanssa. Samaan syssyyn tehtiin vielä kaupat Solista, joka sai uudeksi omistajakseen Annan. Sol jää asumaan Villitarhan alpakoihin.

Meiltä lähti lainaksi Metsälammen laamojen talliin Milton, laamaherra Florinin kaveriksi. Myös alpakkatyttö Marina lainattiin heille samanikäisen Amethystin kaveriksi. Metsälammen laamojen talliin jäi heidän omat laamaemänsä Girly, Garzina ja Lilly, mutta yksi pieni alpakkatyttö porukassa olisi varmaan ollut vähän yksinäinen. Tuontieläimista 15 oli Metsälammen karanteenissa, joten nyt kun kaikki vieraat lähtivät, olikin tallissa tilaa!

Augusta-laama myytiin Nurmelan Alpakoiden talliin Sillanpään Sannan agilitykaveriksi. Nurmelassa on jo ennestään meidän kasvatteja ja paikka on tuttu. Sanna olikin jo pitkään puhunut että haluaisi laaman. Augusta ei oikeastaan ollut myytävänä, mutta Sannalle se on varmaan kuin nenä päähän! Sannan kanssa Augusta pääsee purkamaan sitä pursuavaa energiaansa ja tapaa ihmisiä reissuilla. Meillä varmaan kaivataan Augustaa enemmän kuin se ehtii kaivata meitä! Augustan elämää voi seurata www.nurmelanalpakat.fi .

Paimiosta oli taas bussilastillinen innokkaita eläintenhoitaja-opiskelijoita Torvisen Elinan mukana. Tälle porukalle on aina ilo esitellä katrasta ja kertoa eläimistä, kun sakki on motivoitunutta ja aiheesta kiinnostunutta. Ilmaan heitettiin yhdessä ajatus, että siellä koululla voisi järjestää syksyllä oppilastyönä alpakka- ja laamanäyttelyn tai agilitykisan. Toivottavasti ajatus saa kipinää!

Suomen alpakkatuote Ay toteutti 20 eläimen, 10 alpakan ja 10 laaman tuonnin Sveitsistä maaliskuun alussa. Muutama asiakkaamnme oli jo pari vuotta toivoneet, että heti kun tuonti on mahdollista, niin he ottaisivat kuormasta. Uutta verta kaivataan tiloille. Oma talli oli tyhjentynyt myös siihen malliin, että kaivattiin uusia kantaemiä ja -urostakin laventamaan samalla jalostuspohjaa.

Yhteistyössä kanssamme toimii uusi laamakasvattajapari melkein naapurista, Heli Toivettula ja Eero Kovero, Metsälammen laamat. He aloittavat nyt kasvatuksen kolmella woolyemällä ja komealla konkariuroksella Florinilla, jolla on jo laatujälkeläisiä Sveitsissä.

Tuonti suunniteltiin taas Eläintautien torjuntayhdistyksen ETT:n kanssa Hannele Nauholzin toimiessa neuvonantajana. Olimme aika vaikuttuneita, kun kysyimme ohjeita tuontia varten ja heti seuraavana päivänä sähköpostissa oli ETT:stä tuontiohjeet sekä suomeksi että valmiiksi saksaksi Sveitsiin lähettämistä varten! Palvelu pelaa, sanoisin.

Eläimet saatiin Suomen karanteeniin maaliskuun 1. päivänä. Tuonnin kanssa oli jänniä vaiheita pitkin matkaa, vielä viimeksi satamalakon uhka juuri tuontiviikolla! Loppu hyvin kaikki hyvin.

Ylitalon talliin valittiin 5 alpakkaa ja 2 laamaa. Alpakoiden isäurokset Consuelo, Salvador, Orion ja Son of Inca ovat ns. Plantel-uroksia eli sveitsiläisen kasvattajan laadukkaimpia perulaisia linjoja. Täysperulaiset ovat alpakkamaailmassa arvostettuja ja laatunsa perusteella korkealle hinnoiteltuja. Perulaiset ovat kuuluisia tiheästä ja hienosta villastaan sekä harmonisesta rakenteestaan. Perussa on pyritty yksivärisyyteen ja usein myös valkoiseen väriin, joten olimme mielissämme kun saimme uudeksi kantaurokseksi ruskean täysperulaisen AOS Belayn.

-ryhdikäs nuori uros teki vaikutuksen myös kiltillä, mutta itsevarmalla luonteellaan.
-sosiaalinen kaveri karanteenissa muiden urosten laumassa.

Katraaseemme valittiin myös toinen ruskea täysperulainen alpakka, nuori emä Aos Beverly.

- sympaattinen Came´ näyttää aina olevan hymy huulilla. Kantaa itsensä kuin lady, mutta nojaa poski poskea vasten turvaa hakien kun verikokeita otetaan karanteenissa tai muuten käsitellään. Kasvattajan suosikkityttöjä.
- Astutetaan keväällä Aronilla

Täysperulainen on myös valkoinen AOS Calla. Kaikkien uusien alpakoiden villan hienous yltää hienoimpaan baby alpakka-luokkaan, mutta Calla lyö ällikällä : sen villa on niin hienoa, ettei se enää lajittelussa kuulu edes alpakka-luokkaan, vaan on hienoudeltaan vikunjaa (alle 15 mikronia lajitellaan vikunjaksi).

- Calla kyllä ensin ihastutti tyynellä olemuksellaan Sveitsissä kasvattajan luona, mutta toki huippuhieno 14.9 mikronin villa oli plussaa.
- Callan tapana on kommentoida tapahtumia, ei kovin äänekkäästi mutta mutisemalla ja hymähtelemällä

- pikkutyttö porukassa on aika hiljainen
- ulkonäöltään oikea nallukka, villa on hienoa ja laadukasta

Vielä Ylitaloon valittiin upea vaalea AOS Zenobia, Beverlyn siskopuoli. Zenobian emä on Chilestä, isä perulainen Salvador.

- Zinassa on hiljaista tyyliä ja lempeyttä, joka kiinnitti huomion Sveitsissä kasvattajan luona
- laatuemä, joka astutetaan keväällä, varmaankin Aronilla

Nämä laatueläimet ovat oman uuden Plantel-linjamme kanta-alpakat. Pysymme uskollisina periaatteellemme, että se hienoin villa on piste ii:n päälle kun eläin on terve, hyvärakenteinen ja hyväluonteinen sekä mukava käsitellä.

Laamauros Kim häikäisi muhkeudellaan, vahvalla luustollaan ja harmaalla värillään jo nettisivun myyntikuvissa. Ja kun näimme sen laitumella livenä, niin valinta oli päivänselvä! Kimin isä Blue Royal on muhkea ja kuuluisa uros, nyt myyty Saksaan jatkamaan uraansa siellä. Blue Royal on tuotu USA:sta ja kuului Sveitsissä laamojen Plantel-uroksiin.

- muhkeat argentiinalaistyyppiset laamat ovat meidän mieleen, Kim on tullut ihan isäänsä
- Kim tykkää ihmisistä ja mielellään nuuskii naamaa ja tekee tuttavuutta
- utelias kehonrakentajatyyppi, kulkee silti nätisti riimussa

Uudeksi laamaemäksi valittiin vaalea Julia, jonka suku on täällä harvinainen.

- Julian emälinja on myös argentiinalainen
- hymyhuulet on tyttö perinyt isältään, Shakespeare on myhäilevän näköinen valkoinen uros
- Julia on tiine hopeaharmaasta L.A. Calvinista!

Hiljaiseloa tallissa näin keskitalvella. Pakkaset ovat tietty vaikeuttaneet elämää, mutta eiköhän se tästä ala helpottaa...Pahimmillaan meillä oli pakkasta -27, mutta Kuusamon suunnilla on ollut -36, se vasta on rankkaa!

Hollantilainen lastenpsykologi Laura Rutten oli vieraanamme ja Terapia-alpakat ja laamat ry:n kokoontumisessa kertomassa saksalaisesta AATLA-koulutuksesta, jossa hän on mukana. Vertailtiin eri maiden käytäntöjä ja kokemuksia ja todettiin, että Suomessa jatketaan entisellä, toimivalla systeemillä.

Eri maiden käytännöt eroavat, saksalaisessa mallissa oletetaan, että terapeutti on myös eläinten omistaja. Mielenkiintoista oli myös kuulla viranomaisten suhtautumisesta eläinterapioihin muissa maissa. Hollannissa on asiakkaan mahdollista päättää mitä terapiaa valitsee, se voi olla eläinterapiaakin ja hoito maksetaan eräänlaisella setelillä täysin rinnastaen muihin terapiamuotoihin kuten vaikkapa taideterapiaan. Suomessa on siis sarkaa tehdä eläinterapioista varteenotettava terapiamuoto.

Ensi kesän harjoittelija Sara otti yhteyttä ja sovimme että toukokuussa Sara sitten tulee. Paras mahdollinen aika! Tommi on kylvöillä, eläimet kerittävä, villat lajiteltava ja taitaapa pari vasaakin syntyä juuri niihin aikoihin. Saraa pääsimme jo "koekäyttämään" ELMA-näyttelyssä. Hän oli Hyrian (Uudenmaa maaseutuopiston) pisteellä ja kyseli työssäoppimispaikkaa. Kun sitten Kanta-laama tarvitsikin taluttajan Areenalla, niin vinkkasimme Saran hommaan kentän laidalta. Hyvinhän se meni ihan kylmiltään!

Marraskuun merkittävin keikka oli jo perinteinen ELMA eli Helsingin Messukeskuksen maaseutunäyttely. Tänä vuonna tuotiin esille alpakoiden ja laamojen monipuolisuutta harrastus- ja terapiaeläiminä.

Gilgamesch sopeutui kärryjen vetäjäksi hyvin vieraassakin paikassa, mutta sen verran tiukka oli aikataulu, että ELMA:ssa ei vielä päästy rattailta ajamaan. Gilgalle kun ei ole selvänä ajokäskyt niin että voisi ohjailla vaan ohjista. Siis Tommi talutti Gilgaa Areenan esityksissä. Hyvin meni, kunnes lauantain esityksessä se tunsi vastustamatonta halua PIEHTAROIDA siinä ihanassa hiekassa jota Areenalle on ajettu. Piehtaroiminen ei tietenkään oikein käynyt päinsä ja Gilga otti siitä hiukan itseensä. Helpotimme esityksiä, niin että aina ei tarvinnut

olla kärryjen edessä ja välillä Gilga olikin satulareput selässä. Augusta nautti messuilusta täysillä ja sai palkakseen pari hörppyä Jaffaa. Se on messukeikkojen huipentuma Augustalle. Jaffa-pullon kanssa on turha mennä karsinaan, ellei anna kaverille kanssa! Kuvista kiitos Parviaisen Pekalle!

ELMA:ssa saivat myös uudet eläimet ALAT-sertifikaattinsa. Siis nämä eläimet on testattu Terapia-alpakat ja -laamat ry:n soveltuvuustestillä ja ovat koulutustasoltaan, luonteeltaan että hermoiltaan sopivia eläinavusteiseen terapiaan ja toimintaan. Sertifikaatin saivat alpakkaemä Michelle ohjaajanaan Tommi ja laamaneito Ulla Winblad ohjaajanaan Pirkko.
Koulutuksessa meillä on nyt Fuchsie, Morrison ja Carlos.

Jouluksi muuttavat uuteen kotiin Michelle, Marina, Kassandra ja Amigo. Alpakkakauppa on muutenkin ollut meillä vilkasta lamasta huolimatta : tallistamme lähtevät keväämmällä vielä Morrison, Brunita, Carlos ja Leon-vasa. Kirjava Fransu-poika on varaamatta tätä kirjoittaessa.

Pirkon sisko Annukka lomitti viikon verran meitä, joten pääsimme tänä syksynä lomalle Saksaan ja Sveitsiin. Kiitos Annukalle! Ulla oli kuulemma pitänyt small talkia täällä yllä kohteliaaseen tapaan Annukan siivotessa karsinoita. Ja Robinson-herrasmies on edelleen Annukan sydämen valittu koko joukosta!

Kim, Esikko ja Sol muuttivat Porvooseen. Ja nytpä sitten taisikin käydä niin, että Sol, jonka piti olla vain jonkun aikaa lainassa seuraneitinä, jääkin lopullisesti Esikon ja Kimin tallikaveriksi! Sol on kyllä hauska ja aktiivinen, leikkisä alpakka, joten ei oikeastaan ihme, että siitä ei mielellään luovu, kun on päässyt rouvaan tutustumaan. Tiettyä haikeutta on tämän sakin myymisessä: Sol esim. on ensimmäinen alpakka jonka olemme nähneet elävänä ja jota olemme silitelleet, kun se oli vasa. Solista tavallaan kaikki alkoi, se oli ensikontakti ruotsalaisella tilalla.

La Alpaca muotiliikkeen maskotteina Helsingissä Korkeavuoren kadulla olivat tänä vuonna Milton, Morrison ja Carlos. Päivä oli lämmin ja kaunis ja väkeä liikkeellä enemmän kuin koskaan ennen! Milton olikin jo vanha tekijä täällä, mutta pikkupojat ekaa kertaa näin keskellä kaupungin hulinaa. Morrison varsinkin otti tosi iisisti, kaverilla on todella rautahermot!

Pirkko sai kutsun asiantuntijatyöpajaan Jyväskylään. Ylitalossa kehitetään Terapia-alpakat ja laamat ry:n kanssa eläinavusteista terapiaa ja toimintaa. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT johtaa hanketta jota Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä rahoittaa. Hankkeen tarkoitus on pureutua maatiloilla tapahtuvan hoiva- ja hyvinvoitipalvelujen kehittämiseen CreenCare konseptin alla. Työpaja oli tosi mielenkiintoinen ja antoisa. Töitä asian edistämiseksi on tiedossa ihan hirveästi, kaikki on Suomessa vasta aluillaan, mutta kiinnostusta ja innostusta löytyi tästä parinkymmenen hengen porukasta. Seuraava työpaja on Tuusulassa marraskuussa. On aika mahtavaa, että alpakka- ja laamaterapia on jo mukana tässä muiden eläinavusteisten terapioiden rinnalla!

Yksi unelma on laamanomistajilla nyt täyttynyt: haave ajolaamasta! Gilgamesch osaa jo vetää kärryjä, mutta ohjien käyttöä ei ole vielä harjoiteltu eli riimussa taluttaen mennään. Ajolaamoja ei ole kuin ihan muutamia koko Euroopassa. Eläimen luonteen täytyy kyllä olla ihan erityinen ajokoulutuksessa: kuuliainen, rohkea, rauhallinen, luottavainen, pitkäpinnainen. Pitää olla kipinää tehdä jotain, mutta kuitenkin hallittavissa. Epäilen löytyykö meidän tallista toista tähän hommaan. Ulla-laama on innokas, mutta miten sen pinna mahtaisi kestää...Kantaa jo kokeitiin ihan vaan taluttamalla maassa lepäävien aisojen yli, mutta Kantahan ei ole niitä tyttöjä, jotka tykkäävät tehdä hommia! Kyllä eläinten luonteessa on eroja! Kanta vilkaisi sivusilmällä taluttajaa, että hei, mitäs hölmöilyä tää on? Tätä vähän odotettiinkin, sillä Kanta ei myöskään innostunut agilitysta. Metsälenkillä kävelemisestä se on ihan innoissaan, mutta "pelleilemään" se ei rupea!

Ylitalon ja Kariniemen eläimiä on esillä ELMA-maaseutumessuilla Helsingin Messukeskuksessa 6-8.11.2009. Messujärjestäjät haluavat tänä vuonna nostaa esille alpakoiden ja laamojen monipuoliset harrastus- ja käyttömahdollisuudet. Terapiaeläimet kiinnostivat kovasti, joten siitä tulee juttua medioihinkin, kuulemma.

Lopulta saatiin maailmaan myös tämän kesän odotetuin ja viimeinen vasa: Lilli teki ruskean pojan. Lillihän olisi voinut saada vasan jo huhtikuun lopulla, Se oli ultrattu tiineeksi talvella, mutta ei tiedetty, mistä astumisesta oli tärpännyt. Niinpä oltiin valmiusasemissa keväästä alkaen. Eli kyllä antoi kaveri odottaa itseään. Muuten Lilli ei pettänyt taaskaan, vaan teki oikein suorajalkaisen, hyvin liikkuvan, rohkean vasan. Tämä vasa juoksee reippaasti vastaan katsomaan ja nuuskimaan niin tuttuja kuin vieraitakin ja mellastaa omin päin ympäri laidunta viihtymättä emänsä helmoissa. Aamurehustuksen ajaksi on ruvettu laittamaan karsinan ulko-ovi kiinni, jotta Lilli saa rauhassa syödä eikä sen tarvitse sännätä vasan perässä pihalle vahtimaan pikkukaverin railakasta menoa. Vasa sai nimekseen Ylitalon Leon.

Suomen alpakkatuote järjestää meillä Ylitalossa alpakan- ja laamankasvatuksen peruskurssin 27.09. Kurssi on täynnä, mutta peruutuspaikkaa voi kysellä Pirkolta 0500-987189. Talvella järjestetään näillä näkymin taas peruskurssi, sillä innostuneita uusia kasvattajia tuntuu taas tulevan porukkaan.

Kesän ikävin uutinen on Kimin epäonnistunut vasa. Pahassa virheasennossa kasvanut vasa kuoli jo ennen syntymää istukan irtoamiseen ja jouduttiin auttamaan eläinlääkärivoimin ulos. Välillä olimme varmoja että Kim ei selviä itsekään, mutta kuin ihmeen kaupalla se nousi vaikean operaation jälkeen ylös, paineli suoraan syömään ja alkoin paranemaan siitä hetkestä alkaen ihan silmissä! Seuraavan aamun ultra paljasti kaikkien hämmästykseksi, että kohtu oli palautunut nätisti kuin tavallisen onnistuneen vasomisen jälkeen. Ilmeisesti hankalassa asennossa ollut vasa oli vaivannut sitä jo pitkään, sillä tiineys oli ollut erilainen: Kim oli maannut paljon kyljellään ja ollut muusta laumasta eristäytyvä. Koko kesä tätä vasomista odotettiinkin jännityksellä, sillä Kimin käytös antoi odottaa ongelmia. Kimin suhteen kaikki on nyt oikein hyvin, mitään vauroita ei jäänyt, joten seuraava tiineys onnistunee normaalisti.

Kim ja Esikko ovat pakkaamassa kamppeitaan ja lähtemässä uuteen kotiin. Mukana menee Sol seuraksi, kun Kimin vasaa ei nyt sitten olekaan kolmanneksi. Ensi talvena Solin paikan ottaa Carlos, joka lähtee ruunapoikana rouvien laumaan. Hiukan haikealta tuntuu, nämä kun ovat olleet tallin asukkeja jo vuosien ajan. Mutta hyvään kotiin pääsevät. Joskus sanoinkin jollekin kiinnostuneelle että meiltä myydään vain tutuille. Eli haluamme tutustua ostajiin kunnolla ennen kuin eläimet lähtevät uuteen kotiinsa. Pitää tuntua siltä, että eläimet menevät tuttujen talliin ja yhteyttä pidetään jatkossakin.

Alpakkavasan tuhkimotarina - orpovasasta näyttelyn voittajaksi
Suomen alpakkayhdistys ry:n näyttely HelmiAlpakka2009

Best in Show, näyttelyn paras
INKALAN ESTERI
Kasvattaja: Tommi Ylitalo
entisellä kasvattajanimellään
Omistaja: Helmiveneen Alpakat /Virpi ja Lasse Grönroos, Parainen

Esterin elämän alku ei ollut helppo. Se löytyi Inkalan (Tommin syntymäkodin) tallista vastasyntyneenä yksin, emänsä hylkäämänä, kaatosateisena syysaamuna. Jotenkin se oli onnistunut kierähtämään väärälle puolelle aitaakin. Pari viikkoa yritettiin sinnikkäästi saada emä hyväksymään vasansa, mutta se ei onnistunut. Elisa-emä potki lähes raivokkaasti vasaansa kun sitä yritti auttaa nisille ja saattoi astua sen päällekin, kuin sitä ei olisi ollutkaan. Eläinlääkäri tutki vasan, mutta ei Esterissä ollut mitään vikaa, miksi se olisi emän mielestä saanut jäädä hoitamatta. Eihän tervettä vasaa voinut kuolemaankaan jättää, joten pulloruokinta oli edessä.

Vasa ruokittiin 7 kertaa päivässä. Onneksi Tommin äiti Kaija (joka asui Inkalassa samassa pihassa) otti aamukuuden vuoron ja Tommille jäi muut, viimeinen yhdeltä yöllä. Joskus yritettiin pidentää syöttöväliä, mutta Esteri nuupahti selvästi. Vasa asusti omassa laumassaan, kävi juomassa pullonsa, kun sitä kutsui ja palasi heti juoksujalkaa takaisin laumaan. Mitään leimautumisongelmia ei sille koskaan tullut. Kyllä se tiesi olevansa alpakkalauman jäsen. Parhaiten laumassaan se viihtyi isänsä Miltonin seurassa. Kuukauden ikäisenä Esteri muuttikin isänsä kanssa Ylitaloon, missä Tommi jo asui. Vasan hoito oli helpompaa omassa pihatallissa. Koko elämä pyöri vasan ruokinnan ympärillä tiukassa aikataulussa puolen vuoden ajan. Liikuttavaa oli nähdä, että Esteri muisti Kaijan kuukausien jälkeen ja juoksi Ylitalon tallissakin vastaan kun Kaija kutsui!

Grönroosit sitten jossakin välissä toivoivat saavansa ostaa vaalean alpakkaemän. Tuontia suunniteltiin, mutta silloin iski sinikielitauti Eurooppaan ja koska tuonteja ei suositeltu, suunnitelma hautautui. Voisiko Esteristä luopua?! Sehän menisi tutuille ja hyvään kotiin... Niinpä Esteri muutti Paraisille.

Sinä puolen vuoden aikana kun Esteriä ruokittiin, saatiin kyllä monet opit vasan hoidossa. Menuta muuteltiin eläinlääkäri Sirkkolan neuvosta monet kerrat: milloin oli ripulia, milloin maha kovalla. Välillä Esteri oli eläinlääkäripiireissä kansainvälinen tähti, kun Sirkkolan Heikki neuvotteli ruokinnasta ja hoidoista eurooppalaisten ja amerikkalaisten kollegojensa kanssa. Apua ja vinkkejä löytyi: mm. teetä. porkkanamehua, Bona-velliä, Vetruminia, Nutrisalia, banaanisosetta erilaisin vahvuuksin perusjuomaan lampaanmaitovastikkeeseen sekoitettuna. Heikki otti Miltonilta pötsinestettäkin ja siirsi Esterin mahaan, jotta bakteeritoiminta saatiin vahvistumaan. Ohjeet ja hoidot olivat osuneet oikeaan: vasa kasvoi ja kehittyi ihan normaalisti. Vaikka se oli saanut vain n. 30 ml ternimaitoa ensimmäisenä elinpäivänään, ei sillä ole koskaan ollut immuunipuutos- tai terveysongelmia. Siis kannattaa lypsää ja pakastaa omista emistä vaikka edes ruokalusikallisia ternimaitoa. Jonkun vasan henki voidaan ehkä sillä pelastaa. Käytännön mahdollisuutta antaa suosituksen mukaisesti yli litra alpakan ternimaitoa/pv tuskin kenelläkään onkaan, koska maitohan lypsetään emästä jolla on se omakin vasa joka tarvitsee ternimaitoa. Ja sellaisen määrän lypsäminen on aika homma. Toinen mahdollisuus on antaa plasmaa, mutta harvoin kaikkien saatavilla on eläinlääkäri, joka hommaan ryhtyisi...

Meille olisi riittänyt vaivan palkaksi se, että vasa jäi henkiin ja on ollut terve muutamia silmätulehduksia lukuun ottamatta. Hurjimmissa unelmissakaan ei toivottu siitä, yli neljänkymmenen alpakan joukosta, näyttelyn voittajaa! Toivottavasti Esterin tarina antaa uskoa kasvattajille. Väkisinkin joskus tulee ongelmia ja sairastumisia, mutta toivoa ei kannata heittää.

HelmiAlpakka-näyttelyyn emme itse päässeet mukaan, sillä alpakkamammat ovat edelleen pitäneet meidät varpaillaan. Onneksi on ystäviä, jotka auttavat! Marika kuskasi Morrisonin, Carloksen ja Miltonin näyttelyyn. Riitta ja Sten hoitelivat eläimiä ja esittivät ne kehässä. Ja varmaan moni muukin autteli niiden kanssa. Joten suurkiitos kaikille! Menestystä näyttelystä toi tietenkin Milton, kun sen tytär valittiin Best in Showksi ja itse se oli vaaleiden urosten II. Tuomari arvosti yksivärisyyttä, joten pikkupojat eivät olleet kärjessä luokissaan. Tai, no, Morrison oli II, mutta vain 2 osanottajaa luokassa!

Tallissa on syntynyt uusi ihana kirjava tyttövasa Michellelle. Nimekseen se sai Marina. Siinä on pieni vinkki emän luonteesta: Michelle kun kommentoi aika marinalla, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Ensin nimi oli ihan vitsi, mutta sitten ajateltiin, että oikeastaan miksipä ei, onhan se kiva tytön nimikin. Michelle teki tänä vuonnakin vasan juuri kenttäratsastuksen SM-kisan aamuna. Tutuille jo vitsailtiin, että sinne on turha suunnitella lähtevänsä, kun Michelle kumminkin vasoo. Ja aivan oikein! Vielä odotellaan kolmea vasaa...

Amigo on osoittanut olevansa tosimies. Inez on jo ultrattu tiineeksi ja Fuchsiekin tuntuisi olevan käytöksestä päätellen. On ollut hauska seurata miten Amigo on kasvanut isännän rooliin nyt kun sillä on oma pieni lauma. Sitä kiinnostaa ja huolestuttaa heti jos vaikka emät otetaan ultraukseen tai ne ovat kaukana laitumella näkymättömissä. Kiltti "Pikku-karhu" Amigo komentelee myös Fransua isällisin ottein välillä. Ihmistä kohtaan Amigo on yhtä nöyrä ja yhteistyöhaluinen kuin ennenkin, helmi alpakaksi!

Saimme kutsun Pappilanniemeen kesän avajaisiin. Alpakoita tai laamoja toivottiin vierailemaan päiväkotilasten ja vanhusten luona. Tähän hommaan oli viisainta valita ALAT-testatut eläimet. Arvelimme ihan oikein, että innostus ja eläinten ympärillä tohina tulee olemaan aika vilkasta. Niinhän kävikin. Ulla nautti tilanteesta. Se juoksi jo aluksikin suoraan portille, kun näki että sisäpuolellahan on lapsia ihan vaan odottamassa laamoja! Rautahermo Gilgamesch oli toinen mukana ollut. Harmiksemme alkoi sataa jo puolen tunnin kuluttua, joten vierailu jäi lyhyeksi, mutta kaikki näyttivät olevan mielissään kyläilystämme. Ulla ei olisi halunnut lähteä kotiin, vaan jäi kurkkimaan trailerin sillalle, että mihin kaikki meni ja olikos tämä nyt muka ohi näin pian...

Ylitalon alpakat puolestaan saivat kansaivälisiä vieraita läänineläinlääkäri Inna Ilivitzkyn mukana. Kaksi tansanialaista eläinlääkäriä vierailivat meillä tutustumassa ensi kertaa alpakoihin ja laamoihin. Suomesta on ollut vuorollaan eläinlääkäreitä Tansaniassa tutustumassa sikäläisiin oloihin ja projekteihin ja nyt Tansaniasta oli eläinlääkäreitä tutustumassa mm. suomalaiseen ympäristölaboratorioon jne. Tansanialaisia eläinlääkäreitä ihmetytti täällä kohina salmonellan ympärillä: että tilat lähettävät vapaaehtoisesti näytteitä labraan ja kontrolli on tiukka. Tansaniassa salmonella on niinkuin mikä vaan mahatauti, sitä vaan on ihan yleisesti ihmisillä ja eläimillä. Tilanne tietysti vaikeuttaa mm. lihan maastavientiä, mitä Tansania toivoisi. Oma eläinlääkärimme Heikki oli myös paikalla, joten ammattilaisten kesken näytti juttua riittävän ja sitä oli maallikonkin tosi mielenkiintoista kuunnella.

Laamasivujen www.laama.fi ulkoasu päivitettiin. Vorobjevin Anu Flatpowerista teki taas uuden kivan ilmeen.

Yllättävä puhelu tuli Suomen Tietotoimistosta Heta Lievoselta. Hän kyseli saisiko tulla tekemään juttua eläinavusteisesta terapiasta STT:n nettisivuille, mista juttu leviäisi moniin päivälehtiin ja myös Iskelmän Uutisiin. No, sopihan se. Kiirettä vaan pukkasi, kun piti päivässä saada kutsutuksi meille joku porukka eläinavusteiseen terapiaan tai toimintaan. Noisniemen lasten- ja nuortenkodista Parolasta sitten saimme kasvatusjohtaja Katriina Kähkösen 3 nuoren kanssa toimintapäivään. Noisniemen kanssa ollaan jo ennenkin kehitelty ajatuksia yhteistyöstä ja nyt sitten vaan tositoimiin. Päivän ideana oli tiimityö ja yhteen hiileen puhaltaminen, ja tietenkin nuorille oli elämys päästä taluttamaan alpakoita ja laamoja.

Toiminnassa olivat mukana Ulla-laama sekä nuoret alpakat Carlos ja Morrison. Morrison on terapiaeläimen koulutuksessa, joten tämä oli ihan oikeaa harjoitusta. Carlos on ollutkin synnynnäinen kyky jo syntymästään. Sille ei ole mikään juttu olla vieraan talutettavana ja siliteltävänä. Carlosta taluttanut poika sanoi ensin vähän pelkäävänsä sitä, mutta luottamus syntyi pian ja pari selviytyi esimerkillisesti pujotteluista, esteistä ja taluttamisesta yleensä. Morrisonia talutti hevostyttö, jolla oli juuri oikea ote hämäläispoika-Morrisoniin. Sopivasti vapautta ja vaatimista. Morrisonin saa helposti kokonaan kipsiin, jos siltä vaatii liikaa. Ulla oli kumman nihkeällä tuulella, mutta silti tyttö joka sitä talutti oli ihan ihastunut turvaliseen ystäväänsä. Augusta olisi voinut olla mukana, mutta se oli täysin pöhkö ja niin kuuma, että Tommin pitikin talutella sitä ja päästää höyryjä. Sellaistahan se eläinten kanssa on, joku päivä ei vaan ole sopiva työhön.

Tallin suursiivous tehtiin yhtenä hikisenä tiistaina. Tommi käytteli höyrypesuria, niin että välillä oltiin kuin turkkilaisessa saunassa. Että kiitosta vaan Marjalle ja Ristolle pesurin lainasta! Täähän oli helppoa nyt ja puhdasta tuli.

Robinson näytti taas varmuutensa uroksena: Ellaa oli vikitellyt jo 2 muutakin urosta, tuloksetta, mutta Robinsonin kanssa kuherreltuaan se ainakin lähti meiltä tiineenä. Ainahan on epävarmaa, kestääkö tiineys ja meneekö kaikki hyvin niin että vasa putkahtaa maailmaan n. vuoden kuluttua. Mutta ainakin nyt on toiveita vasasta Ellallekin.

Vielä hellyttävä pikku-uutinen: Miltonin lemmikkilinnut ovat lähteneet pesästä. Jotenkin on kuvaavaa että juuri kiltin ja läpeensä ystävällisen Miltonin karsinaan pääskyt tekivät pesän tänäkin vuonna. Yritin sitä ensin estellä, kun lintujen ei tietenkään olisi toivottavaa oleskella eläinsuojissa. Mutta minkäs teet? Kun laitoin oven kiinni, niin linnut kiersivät toisen oven kautta juuri siihen Miltonin oven karmille, minne ne halusivat jo viime vuonna pesän tehdä. Joten luovutimme. Olihan niitä kieltämättä myös aika kiva seurata, miten munista tuli 5 nättiä poikasta jotka nyt sitten lähtivät omille teilleen. Eli todennäköisesti pääskynpesä rakennetaan samaan paikkaan ensi vuonnakin, halusimme tai emme...

Kylläpä nyt kelejä pitelee. Ennätyshelteiden jälkeen on ollut hallaa. Kohta on Juhannus eikä kesä vielä oikein alkanutkaan...Hellekeleillä alpakat nauttivat taas suihkuttamisesta. Uudet Ruotsin tytöt järjestyivät heti riviin ja vähän toisiaan sekä Robinsonia tuupittuaan, saivat sovittua suihkuvuoronsa. Olivatpa ihmeen innokkaita. Syykin selvisi: ovat kuulemma tottuneet tähän kesähuviin jo kasvattajan luona Ruotsissa.

Terapia-laamat pääsivät oikeisiin töihin, kun Autismi-säätiön kautta saimme kaksi asiakasta yhtenä lauantaina. Jannehan olikin ihan tuttu, ollaan monet kerrat tavattu messuilla. Janne on ollut laamakarsinan vierellä vaikka koko päivän. Augusta näytti tuntevankin Jannen ja pussaili heti tuttavallisesti! Päivi ihastui kovin Adolf-aasiin, mutta kävelytti myös Ulla-laamaa kokeneesti pihalla. Lupasivat tulla toistekin, vaikka olivat Helsingin seudulta.

Parolan torilla oltiin 06.06. Tähtitapahtumassa, kesän avajaisissa. Gilgamesch ja Augusta olivat mukana. Augustalle teki tosi hyvää päästä vähän tuulettumaan. Vintiö Augustassa alkoi jo päästä vähän liikaa esiin kylminä, tylsinä sadepäivinä. Eli taas nypittiin piuhoja irti valvontakameroista ajankuluksi... Kun traileri peruutti tallin eteen, Augustan silmät syttyivät! Alunperin oli tarkoitus ottaa Kanta sen tilalla, mutta ei kerta kaikkiaan raaskittu jättää Augustaa kotiin kun se paloi halusta lähteä mukaan. Illalla olikin sitten niin tyytyväisen rento ja väsynyt laamaneiti oljillansa köllöttämässä. Keikka teki hyvää superaktiiviselle laamalle!

Suomen alpakkatuotteen järjestämä alpakan- ja laamanhoidon peruskurssi oli meillä 03.06. Pari joutui perumaan osallistumisensa sairaustapauksen takia eli suunnitelmissa on uusi peruskurssi syksyllä. Seuratkaa tätä Uutisia-palstaa ja www.alpakkatuote.fi kursseja, jos haluatte mukaan syksyn kurssille!

Tätä kirjoittaessa aletaan valmistella Nevadan muuttoa uuteen kotiin. Robinson on jälleen todistanut olevansa aika Don Juan: sekä Brunita että Nevada tulivat heti tiineiksi Robinsonin kämppiksinä! Brunita siis jää Ylitaloon, mutta Nevada muuttaa lauantaina Euraan. Tänään vielä ultrattiin varmistus ja kyllä se Nevada voi jo jättää jäähyväiset sulhaselleen... Talveksi talliin tuleekin tilaa, kun katraasta lähtee vielä neljä ennen syksyä!

Eurasta tulee paluukuormassa Lucky Ella Robinsonille uudeksi kesäheilaksi. Ella onkin Pirkon oma kasvatti, tuttu tyttö siis.

Alpakan- ja laamanhoidon peruskurssi pidetään meillä Ylitalossa keskiviikkona 03.06.2009. Lisää tietoa ja kurssin sisältö www.alpakkatuote.fi >> kursseja.

Pääsiäisenä oltiin Iittalan Lasimäellä Pääsiäistapahtumassa. Lauantaina mukana oli poikasakkimme eli Miltonin johdolla Amigo ja pikkupojat Carlos ja Morrison. Tänä vuonna sääkin oli parempi, viime vuonna aamulla oli -15 pakkasta! Nyt luvattiin suorastaan lämmintä, +17 mutta siitä jäätiin kyllä. Varsinkin lapsiperheitä oli liikkeellä kovasti. Mukana olivat myös Hämeenlinnan Kaverikoirat, joten säpinää riitti kirjakaupan pihassa.

Kaverikoirat toivovat saavansa lisää porukkaa mukaan, joten tämä oli samalla PR-tilaisuus Kennelliiton Kaverikoiratoiminnalle. Sunnuntaina oli laamojen eli Gilgameschin ja Kantan vuoro. Tommi oli hakemassa kaveria Seutulasta, joten vanha tuttu Ahosen Maria-Leena oli mukana. Hyvin meni, kavuttiin jopa pari kertaa lasipuotiin johtavat pitkät kivirappuset ihan testimielessä. Parkkialueella ällistys oli melkoinen...

Läänineläinlääkäri Inna Ilivitzky soitti yhtenä tiistaina ja kyseli voisiko ruotsinkielinen FST tulla tekemään TV-Nyttiin kuvauksia meille. Uutinen koski uutta eläinsuojelulakia, mistä toimittaja halusi haastatella läänineläinlääkäriä. Inna oli suositellut Ylitaloa kuvauspaikaksi ja niinpä koko haastattelu tehtiin meillä. Uutisiin lavastettiin vielä pätkä, jossa läänineläinlääkäri tarkastaa Ullan tuontipapereita ikään kuin se olisi hiljattain tullut maahan. Piti vaan saada arkipäivän tilanne, mitäpä läänineläinlääkäri muuten tilalla tekisi. (Eikä kyllä tavallisesti tarkasta niitä tuontiasiakirjojakaan.)

Ulla nautti kuvauksista ja huomiosta täysillä! Sen mielestä koko juttu koski häntä! Ulla äkkäsi jo ennen kuin kuvausporukka tuli, että nyt on esiintyminen tulossa kun sitä harjattiin ja puhdistettiin. Se meni heti eteen poikittain, kun Augusta yritti myös tulla frisyyriin. Kaikki huomio piti antaa esiintyvälle tähdelle ja puunata vain häntä...Kesken haastattelun nauhoituksen Augusta huomasi hetkensä koittaneen ja pelmahti paikalle "antakaas kun mäkin"- tyyliin. Kaikilla oli naurussa pitelemistä. Myöhemmin Nevada ja Sol tunkivat myös kuikkimaan että "mitäs täällä tapahtuu ?" Kolmen tunnin kuvaamisesta tulee aina ihan vaan muutaman minuutin pätkä ulos. Kivoja tunnelmia ja ystävällisiä naamoja kyllä sitten TV-Nyttissä näkyikin, vaikka pätkä oli lyhyt.

Varsinais-Suomen Maaseutuoppilaitoksen eläintenhoitajaopiskelijat olivat päivän alpakan- ja laamanhoitoa oppimassa. Käytiin läpi tavalliset hoitotoimet, kerittiin näytösluonteisesti Inez ja otettiin villanäytteitä. Hauskin juttu oli se, että yksi kurssilaisita tunsikin koiramme TINKAN! Tinkahan on tullut aikuisena Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksestä, ja kun se oli ollut minulla pari kuukautta, se kävi Opaskoirakoulussa testattavana. Ajattelin että antaa kohtalon päättää, jos joku saa siitä opaskoiran, niin hyvä juttu. Jos se ei sovellu oppaaksi, niin otan sen ilomielin takaisin kotikoiraksi. Taustastaan huolimatta se tuntui lupaavalle, mahdollisesti opaskoiraksi sopivalta. Olen aikoinaan lahjoittanut omasta pentueestani pitkäkarvaisen hollanninpaimenkoirapennun, Bansherin eli Serin, josta sitten suureksi iloksi ja ylpeydekseni tuli maailman ensimmäinen ja tietääkseni ainoa rotunsa edustaja opaskoirana. Nyttemmin Seri on jo siirtynyt pilven reunalle, mutta pidin Opaskoirakoululle antamani lupauksen, että jos JOSKUS käsiini sattuisi lupaava nuori koira, niin antaisin sen Opaskoirakoulun testattavaksi. Opaskoiramateriaalista on huutava pula. Rodulla tai tai sekarotuisuudellakaan ei ole väliä, kunhan koira on selväpäinen. No, siis tämä Tiina, joka Tinkamme tunsi, oli ollut opaskoirakoululla harjoittelemassa silloin kun Tinka oli siellä testeissä. Tinka oli älykäs, lupaava, hyvin rohkea kulkemaan eri tilanteissa. Mutta: ei sitten yhtään tule toimeen muiden koirien kanssa (ilmeisesti hämärän pentuajan kokemuksista johtuen) ja oli myös hieman paukkuarka kokeessa. Jotenka maitojunalla. kotiin, meidän onneksemme. Tiinakin sanoi, että hänkin olisi tuon Tinkan mielellään ottanut, mutta sillä olikin jo koti odottamassa.

Haastavin juttu oli Kaverikoirien kanssa tehty vierailu kuurojen palvelukeskus Sampolassa Hämeenlinnassa. Mukana olivat Milton ohjaajanaan Tommi, Gilgamesch ohjaajanaan Heikki ja Kanta meikäläisen kanssa. Pihassa oli neljän vieraan koiran lisäksi Sampolan asukkaita ja talon muuta väkeä melkein tungokseksi asti. Osalla asukkaista oli rollaattori, pyörätuoli tai näkövammaisen valkoinen keppi mukanaan. Tässä punnittiin nyt terapiaeläimen käyttövarmuus ja testien tärkeys. Eläinten piti olla täysin varmoja ja kosketteluun tottuneita turvallisuudenkin takia. Itsekin hieman aprikoin, mitä eläimet tykkäävät valkoisesta kepistä, joka lähestyy niitä ja rahisee asvalttiin. Kanta oli ensin hieman rauhaton ja halusi jaloitella välillä, mutta jo testit läpäisset vanhat konkarit Milton ja Gilga suoriutuvat todella mallikkaasti. Varsinkin Milton suorastaan ällistytti: se seisoi Tommin kanssa aivan rauhassa ja antoi kuurosokeiden henkilöiden tunnustella itsensä naamasta varpaisiin.

Nyt se nähtiin, kyllä alpakasta on aivan vaativaan, ihmisläheiseen terapiaan, kun eläin on luottavainen ja pitää ihmisistä. Luontaista hermoa ja rauhallisuutta täytyy kyllä olla tuollaisessa terapiaeläimessä, mutta onhan Miltonia tähän myös valmennettu ajan kanssa. Itseäni hämmästytti, kuinka kiinnostuneita asukkaat meistä olivat. Tulkin välityksellä kyseltiin montako laamaa ja alpakkaa meillä on, eläinten nimet, sukupuolet, iät ja värit jne. Paksua, pehmeää villaa ja eläinten kiltteyttä ihasteltiin. Molemmin puolin jäi kiva tunne. Sampolan väki antoi vielä ystävällisesti meille luvan laittaa otettuja kuvia kotisivuillemme.

Kevät on lopultakin tullut. Ensimmäistä vasaa odotellaan, vaikka välillä oltiin jo sitä mieltä että ei se Lilli mitään tee, kun on niin hoikkakin. Nämä alpakat ovat siitä kummia otuksia, että päälle päin ei välttämättä paljon näykään. Eikä edes ultralla, jos vasa lymyilee kovin syvällä. Ei näkynyt Lillinkäään pikkuinen ultrassa viimeksi. Vasa siellä kumminkin potkii, ellei se ole sitten emännän toiveajattelua... JOS se on oikeasti totta, niin vasan pitäisi putkahtaa maailmaan toukokuun aikana.

Paikalla oli 10 innokasta uutta oppilasta. Opettajana toimi yhdistyksemme jäsen artesaani Teija Jokinen ja villaeksperttinä (meilläkin harjoittelijana ollut) Anna-Reetta Hosike, joka teki päättötyön Alpakka villantuottajana Suomessa. Kurssin tunnelma oli hauska ja välitön, vaikka kuten kuvista näkyy, välillä oli oltava tosi tarkkana ja keskittyä tiukasti.

Suomen alpakkayhdistyksen vuosikokouksessa 28.03.2009, leppoisissa ja välittömissä tunnelmissa myöskin, valittiin Kristiina Kariniemi edelleen jatkamaan yksimielisesti yhdistyksemme puheenjohtajana. Meidän Tommi jatkaa hallituksessa. Lähinnä käytännön syistä Poterin Jenna vaihtui Sillanpään Sannaan varajäsenenä. Innostuneita ja päteviä ovat molemmat, mutta Sannan suunnille on tulossa aktiviteetteja kesällä, joten kokoukset ovat varmaan sielläpäin lähitulevaisuudessa. Kokouksen jälkeen syötiin hyvin ja liikaa, saunottiin ja vietettiin yhteistä iltaa mm. katsellen Pekan upeita kuvasarjoja viime vuoden näyttelyistä, kilpailuista ja muista tapahtumista.

Suomen alpakkatuote ay:n järjestämä Sylky-Cup4 maastokilpailu saatiin pidettyä 04.04.2009.Kisa oli se "Sisko ja sen veli", joka jouduttiin perumaan syksyllä myrskyn takia. Sää ei nytkään meitä lellinyt, vaan tihkusade ryyditti kilpailua. Kilpailun idea oli tähdätä joukkuetoverin kanssa samaan aikaan, ei siis nopeuteen. Joukkueessa oli 2 eläintä ja 2 taluttajaa. Joko eläinten tai taluttajien piti olla siskoksia keskenään.

Kisa sujui juuri sellaisella huumorilla ja letkeydellä kuin oli tarkoituskin.Lähdössä leimattiin Heikin hommaamalla oikealla kellokorttikoneella lippu ja maalissa samoin. "Kisakansliassa" eli laavulla sai paistaa makkaraa, kahvitella ja töristä mukavia tuttujen kanssa. Harmi, että sade yltyi iltapäivällä, joten pakko oli lähteä kotiiin. Historialliseksi tämän kilpailun teki se, että nyt julkaistiin myös kansainvälinen alpakoiden ja laamojen kilpailu- ja koulutustoimintaa kehittävä yhdistys IS-CA.Kaikki osallistujat saivat IS-CA:n hihamerkin, Tukkila ja Helmivene kultaisin lehvin, koska he ovat olleet järjestämässä Sylky-Cupeja. Lisää kuvia ja tunnelmia kisasta www.alpakkatuote.fi ja www.laama.fi

Ulkomaan uutisia: uuden orhimme Amigon velipuoli Gorbatchow (i. Peruvian Consuelo)pärjäsi hienosti Ruotsissa näyttelyssä ja sai championin arvon.

Viime vuonna saman teki toinen velipuoli, Amigon kanssa saman ikäinen Fernando.

Nyt jo vihreämmillä laitumilla kulkevan Rocco-laamamme pojat Delpuyu ja Chimu ovat saaneet omat sivunsa omistajiensa saksalaisilla kotisivuilla.

Kaikille oikein mukavaa Pääsiäistä! Olemme lauantaina ja sunnuntaina Iittalan Lasimäen Pääsiäistapahtumassa. Mukana on lauantaina myös Hämeenlinnan Seudun Kaverikoirat, joiden kanssa teemme yhteistyötä ja tulevaisuudessa vierailukeikkojakin. Poiketkaas Lasimäellä!

Hämeen Sanomat kävi tekemässä meillä mukavan jutun eläinavusteisesta terapiasta ja toiminnasta. Kuvissa olivat mukana meidän laama Ulla ja alpakka Esikko sekä kaverikoira Pipari. Terapia-alpakat ja -laamat ry tekee yhteistyötä Hämeenlinnan Seudun Kaverikoirien kanssa. Kaverikoirista on huutava pula, vierailukutsuja tulee enemmän kuin porukka ehtii käydä ihmisiä ilahduttamassa. ALAT-testatut alpakat ja laamat ovat turvallisia näihinkin touhuihin. Käyntikohteita varmaan riittää.

Selailin sitten vielä muita meiltä tehtyjä juttuja netissä. Yksi parhaista on Turun Sanomien juttu. Kuvatkin ovat hyvät. Vilkaiskaapa >>

Lilian ja Fernando lähtivät uuteen kotiin. Aina ilahduttaa, kun uudet omistajat pitävät yhteyttä ja lähettävät kuvia ja kertovat kuulumisia. Minka lähetti jo kuvan kävelyreissulta. Hyvin kuulemma menee!

Carlos ja Morrison rupesivat isoiksi pojiksi ja muuttivat Miltonin ja Amigon luoke poikamiesboksiin. Ekana päivänä Milton alisti molemmat pojat, varsinkin Morrison sai aika lailla "isän kädestä", kun ei millään näyttänyt alistumisen merkkejä. Piti rautalangasta vääntää. Sen jälkeen kaikki on mennyt sopuisasti. Milton on selvästi kingi ja muut on pikkusällejä. Mutta turhaan ei Milton pieniä kovistele tai hiosta. Säännöt on selvät ja oikeudenmukaiset.

Ruotsin tytöt Nevada ja Brunita ovat saaneet lisää opetusta riimussa taluttamisessa aina säiden salliessa. Nyt alkaa Brunitakin selvästi rentoutua ja tykkää tulla pihalle kävelemään, aluksi sitä vähän hirvitti.

Eläinlääkärimme Heikki kävi ultraamassa tyttöjä. Jos kaikki menee hyvin, vasoja tulossa Fuchsielle (i. Milton), Lillille (i. Chili , jo huhtikuun lopussa-tuokokuun alussa?!), Michellelle ja Estefanylle (molempien isä Robinson). Kim saa vasansa (i. Milton) uudessa kodissaan kesällä. Tästä se jännitys alkaa taas nousta kohti vasojen syntymää...

Suomen alpakkayhdistys ry:n kehräyskurssi järjestetään meillä 29.03.2009. Tätä kirjoittaessa mahtuu vielä 2 innokasta mukaan. Ilmoittele minulle jos kiinnostaa! Edellisenä päivänä on yhdistyksen vuosikokous ja illanvietto Inkalassa, tässä ihan lähellä.

No nyt on Ruotsin tytöt ja poika kotitallissa muiden kanssa. Eniten jännitti, miten aikuisten urosten Miltonin ja Amigon kämppäkaveruus onnistuu. Mutta yllättäen se menikin ihan helposti, sitävastoin vanhemmat tantat toivottivat Nevadan ja Brunitan sinne Huitsin Nevadaan ja olivat tosi tylyjä! Yksi päivä sitä keljuilua katseltiin. Jostain syystä Michelle ja Esikko yhteistuumin estivät uusien talliin tulemisen, joten aluksi tyttöparat ruokittiin ulos. Lopulta päätettiin, että kun kerta vaihtoehtojakin on, niin laitetaanpas koko karsinajärjestys uusiksi.

Elikkä Nevada ja Brunita, Sol sekä kiltit laamasiskokset Ulla ja Augusta samaan karsinaan. Fernando, Amigo ja Milton yhteen. Ja sitten nämä ilkeämieliset tantat lapsinnen yhteen. Gilgamesch ja Kanta pikkutalliin ulos ja sovasti laihikselle saman tien. Tämä ratkaisu oli toimiva. Laamasiskokset ottivat maahanmuuttajat ystävällisesti vastaan ja Brunita ja Nevada saivat oman elämän! Karsinassa on leppoisa ja rauhallinen fiilis.

Viikonloppuna Lilian ja Fernando lähtevät uuteen kotiin, joten kohta poikien kämpällä on tilaa Carlokselle ja Morrisonille, jotka tulevat vieroitusikään. Mieluiten vieroitamme kyllä niin päin, että vasat jäävät omaan tutuun porukkaan ja emät siirretään pois. Tällä kertaa ajateltiin tehdä toisin päin, koska pikkuvesselit ovat niin parhaat kaverukset että niillä on heti seuraa toisistaan uudessa porukassa. Aina on vähän haikeaa kun vasat lähtevät vaikka ne menevätkin hyvään kotiin. Fernando-hömppää ja sen hulluja tempauksia tulee ikävä. Samoin kuin hiljaista, kilttiä ja tottelevaista Liliania...Seuraavat porut on sitten odotettavissa huhtikuussa Kimin ja Esikon perään. Kiinnostusta ovat heti herättäneet myös uudet tytöt Brunita ja Nevada, mutta ainakin toinen on päätetty jättää kotiin.

Eläintenhoitaja-opiskelijat Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksesta Paimiosta kävivät jo perinteeksi muodostuneella opintokäynnillä tammikuussa. Torvisen Elina ehdotteli lisääkin yhteistyötä. Opiskelijoille järjestettäisiin meillä kokonainen päivä käytännön työharjoittelua ja teoriaa. Huhtikuuta kaavailtiin sopivaksi ajankohdaksi eli varmaan päästäisiin myös keritsemään eläimiä. Mukava apu meillekin!

Ulla-laama on saanut vaadittavat testit ja raportit kasaan ja nyt sille voidaan anoa ALAT-terapialaaman sertifikaattia. Seuraava kokelas on laamatyttö Kanta, jolla olisi kaikki muu tehtynä, mutta agility-koe ei sitä hirveästi kiinnosta. Katsotaan kuinka käy. Käyttäytymisosiot on ihan kunnossa eli varsinaisesta työstään terapiaeläimenä se suoriutuisi hyvin, mutta säännöt on säännöt, varsinkin näin alkuun kaikkien pitää olla "katu-uskottavia". Ja toisaalta, terapialaaman työhön voi kuulua myös agilityradan suorittamista terapiatilanteessa. Kaikista ei tietenkään tarvitse terapiaeläintä tulla eikä tulekaan. Jos ei Kanta motivoidu, niin se saa olla ihan vaan oma itsensä, Terapiaeläimen on tunnettava olonsa mukavaksi tilanteissa, pakottaa ei saa. Alpakoista terapiakoulutukseen harkitaan uusia Nevadaa, Brunitaa ja jopa Amigo-urosta mukavien luonteidensa takia. Morrison-poika väläytteli myös sellaisia taipumuksia ja hermoja syksyllä Elma-näyttelyssä, että myöhemmin alkaa myös sen koulutus terapia-alpakaksi.

Tammikuussa meillä oli historiallinen päivä: Hämeenlinnan Seudun Kaverikoirat tulivat tutustumaan Terapia-alpakat ja -laamat ry:n toimintaan ja terapiaeläimiin. Sovittiin yhteistyön aloittamisesta yhteisellä vierailulla palvelukeskus Sampolaan ja eläinavusteisen terapian esittelyä ainakin Iittalan Lasimäen Pääsiäistapahtumassa. Kaverikoiraporukka oli tosi mukavaa, välitöntä ja innostunutta. Ja ne koirat sitten! Joo. ovat varmasti oikeassa hommassaan! Tutustuminen meidän eläimiin aloitettiin niin että koirat kävelivät talutushihnassa läpi tallin hoitokäytävän "käskyn alla" ja toisen kerran vapaammin haistellen ja katsellen. Alpakat ja laamat saivat tulla tutustumaan karsinan reunan yli jos halusivat. No laamat nyt ainakin halusivat, tietty. Lopuksi otimme Augusta-laaman ulos lähikontaktiin tutustumista varten riimussa. Koirat käyttäytyivät aivan erinomaisesti ja niinhän Augustakin. Tällä halusimme testata voimmeko osallistua yhdessä samoilla pihoilla tapahtumiin, joissa eläimemme joutuvat väkisinkin aika lähekkäin. Hyvin näyttivät kestävän toistensa läheisyyttä kummatkin osapuolet!

Kaksi emää ja nuori uros saatiin jännittävien vaiheiden jälkeen karanteeniin Suomeen. Jo kesästä asti suunnittelimme tuontia Eläintautien Torjuntayhdistyksen ETT:n kanssa, mutta sinikielitauti laukkasi kannoillamme koko ajan ja pian huomasimme että kaikki muut paikat ovat pois laskuista paitsi Ruotsin pohjoisosa. ETT ei suosittele lainkaan tuontia varoalueilta joilla sinikielitautia on. Kun luimme läpi ne vaatimukset jotka olisivat olleet voimassa tuotaessa sinikielitaudin varoalueen sisältä, niin eihän niitä oikeastaan olisikaan realistista kenenkään toteuttaa. Ja miksi ottaisi riskin? Joten raivokas etsintäkierros pohjoisen Ruotsin kasvattajista ennen kuin varoalue laajenisi sinnekin. Lopulta löytyi hyvä kasvattaja, myytäviä eläimiä ja sitten se talvi tuli ja lopetti sinikielen leviämisen. Olimme kyllä sopineet myyjän kanssa, että hän siirtää eläimet tarvittaessa Lappiin asti, jos sinikieli uhkaa levitä lähelle. Varasuunnitelmia oli lähes kaiken varalle ja syksyllä varoalueen muuttuvia karttoja tuijotettiin päivittäin pala kurkussa. Kuuma linja Hannele Nauholziin ETT:hen oli auki vähän väliä. Niin, kiitokset Hannelelle, joka oli aina apuna, vaikka kyse oli vain kolmesta eläimestä!

Maatalousministeriössä ollaan taas huolissaan alpakoiden ja laamojen tuonnin riskeistä. Tuojien joukossa voi olla ammattitaidottomia ja eläintauteihin välinpitämättömästi suhtautuvia. Yhteistyö ETT:n kanssa on ihan ehdottoman tärkeää, myös ministeriön mielestä. On turhauttavaa kuulla että ministeriö pitää meitä alpakka- ja laamakasvattajia riskinä muille kotieläintiloille, kun itse noudatamme sääntöjä ja suosituksia. Kaikkien maine on kyseessä! Ministeriöllä ei ole mahdollisuuksia tiukentaa tuonnin määräyksiä, EU:n sisällä kun ollaan, vaikka pelko eläintautien leviämisestä maahamme olisi miten todellinen.

Sitten alkoivat neuvottelut kasvattajan kanssa, joka ei tietenkään olisi halunnut myydä helmeään. Uroksia olisi kyllä ollut, mutta ne olivat sukua meidän omille eläimillemme. Siitähän koko ajatus lähti että tarvitsimme uuden ja hyvän uroksen jonka sukua ei olisi lainkaan Suomessa ennestään. Tytöillä on sukulaisia Suomessa, mutta niiden sukulinjoissa on kyllä uuttakin verta tänne. Sopimukseen päästiin ja sopivasti tuli tieto polttiaisvapaan kauden alkamisesta Ruotsissa, mikä tarkoitti sitä että eläimet voitiin laittaa karanteeniin ja testata. Rahat ja kukkarotkin meni, mutta unelma uudesta orhista on toteutunut!

GoldMixin isä on kuuluisa MMR Gold Standard, champion sekä USA:ssa että Kanadassa. Jälkeläisiä mm. Gold Strike, Europa Champion 1998. Gold Striken jälkeläisiä on Suomessakin muutamia. GoldMixin emän Piwon sukua ei tietääksemme ole Suomessa ollenkaan. Siljan puolelta suku menee Santiagoon, jonka sukua Suomessa on.

Brunita on täysruskea, ilman mitään merkkejä. Luonteeltaan aivan ihastuttava: ihmisrakas, rauhallinen ja luottavainen. Brunitaa sai jo ensimmäisenä päivänä silitellä ja halailla. Alkuperäinen ajatus oli että Brunita astutetaan ennen Suomeen tuloa, mutta ETT ei suositellut periaatteessa kantavan eläimen tuontia, joten ajatuksesta luovuttiin. Sikiö voi olla sinikielitaudin kantaja vaikka emän testi olisi puhdas. Muutenkaan talvella syntyvä vasa ei ole ihan huoleton juttu hoivailla...

Navada on ruskea, leuan alusta ja suun ympäristö valkoinen. Nevadalla on oikeat suklaasilmät ja ilme on muutenkin hellyttävän lempeä kuten luonnekin. Pikkusisko on ehkä uteliaampi ja vilkkaampi.

Pakko myöntää että Amigosta olemme ylpeitä. Amigon isä (medium rose gray) Peruvian Consuelo on yksi seitsemästä jalostusuroksesta, jotka on valittu Sveitsissä erityiseen "Plantel of Switzerland" jalostuskatraaseen. Kantakatraan sydän on nämä 7 ensiluokkaista urosta, jotka polveutuvat maailmankuuluista perulaisista verilinjoista. Ketä nippelitieto kiinnostaa, niin Consuelon villan mikroniluku oli 18.7 nelivuotiaana ja ARI screenaus 100 pistettä. Amigon emä, hopeanharmaa (medium silver gray) Alanza, on tuotu Sveitsistä Ruotsiin kantavana kaksi vuotta sitten. Alanzan vanhemmat ovat chileläistä alkuperää.

Amigo on tummanruskea, musta naama ja jalat, ja hassut harmaat hapsut korvien kärjissä. Luonteeltaan erityisen sosiaalinen laumassa, kaikkien kaveri. Tämäkin oli yksi tärkeä ominaisuus Amigossa. Uroslaumassa vaikeuksitta kasvaneena sen pitäisi pystyä elelmään meilläkin poikien porukassa. Ihmistä kohtaan Amigo on utelias ja tekee tuttavuutta, on hiukan varautunut ainakin uudessa ympäristössä ja vielä vieraiden ihmisten kanssa. Valikoimme jalostukseen vain hyväluonteisia yksilöitä, koska lähes kaikki alpakat ostetaan pääasiassa harrastus- ja lemmikkieläimiksi. Amigon uskomme periyttävän mutkatonta ja helposti käsiteltävää luonnettaan.

Maaseudun Tulevaisuuden joulukuun Kantri-liitteessä on juttu bloggaavista eläimistä. Meidän Ulla-laamahan se taas on päätähtenä. Toivottavasti kesyt ja kivat harrastuslaamat saavat tästäkin positiivista julkisuutta. Ne kyllä ansaitsevat sen!

Jouluvalmistelut alkavat olla kuumimmillaan nyt kun vuoden viimeisetkin messut Helsingissä 13-14.12. ovat ohi. Muuten niin iloinen Joulun odotus sai tumman sävyn meillä kun kaikkien rakastama Rocco päästettiin vihreämmille laitumille juuri ennnen Joulua. Roccon kyljessä ihokasvain alkoi aiheuttamaan sille selvästi ongelmia, joten parempi vanhalle herrasmiehelle päästää se ajoissa vaivoistaan.

Olipahan mahtavat puitteet Suomen Kennelliiton järjestämillä Eläinmessuilla! Alpakat ja laamat oli pyydetty esittäytymään ja antamaan pieni agilitynätös myös upealla pääareenalla, jossa koirien Voittaja-näyttelyn loppukilpailut pidetään. Meiltä Suomen alpakkayhdistys ry:n riveissä osallistui Gilgamesch, Ulla ja Augusta. Alpakat olivat Sillanpään Sannan vauhti-alpakka Kreetta ja sen reilun neljän kuukauden ikäinen vasa Tintti, joka herätti tietenkin ihailua! Näytökset menivät vauhdikkaasti ja yleisö oli innoissaan.

Alpakoiden ja laamojen aitaus oli neloshallin perimmäisessä nurkassa, mutta hyvin sinne porukka löysi. Väkeä oli aitauksen reunalla koko ajan ja näytökset keräsivät neloshallin katsomon täpötäyteen ja isolla areenallakin oli aika täyttä. Oma mielenkiintoinen juttunsa oli eläinten kuljettaminen hissillä pääareenalle ja takaisin. Vanhat näyttelykonkarit selvisivät siitäkin rennosti, samoin kuin koirien kanssa oleilusta lavan takana vuoroa odottelemassa. Gilga ja Ulla osasivat seurata tapahtumia myös isolta screeniltä! Ensin se pelotti Gilgaa, kun eläimet näyttivät tulevan sieltä päälle tai putoavan sen mielestä niskaan. Sunnuntaina kaikki oli jo rutiinia. Juhlava kokemus kaiken kaikkiaan!

Peruskurssi alpakoiden ja laamojen hoidosta järjestettiin meillä 16.11. Innokkaita uusia ihmisiä on aina ilo opastaa eläinten hoitoon ja käsittelyyn. Päävetäjänä kurssilla oli taas ell. Heikki Sirkkola, jolla on varmaan eniten kokemusta Suomessa alpakoiden ja laamojen hoidosta. Meidän eläimet olivat havaintovälineinä riimun sovittamisessa, kynsien leikkamisessa, kuntoarvioinnissa ja keritsemisopastuksessa. Keväällä on on varmaan taas kurssi, kiinnostuneita on ja muutama joutui perumaan tälle kurssille tulon. Seuratkaa www.alpakkatuote.fi sivuja kursseista ja muustakin.

Seuraava ponnistus on sitten Eläinnäyttely Helsingin Messukeskuksessa 12-13-12-2008. Siellä ollaan Suomen alpakkayhdistyksen riveissä.

Suomen alpakkayhdistyksen syysnäyttely Pekola2008
Tuomari Christiane Giudicelli, Ranska

Punametsän Inez loisti:
- näyttelyn paras huacaya-emä
- paras Suomessa syntynyt emä
(mukana myös surit ja laamat)

Punametsän Carlos (Inezin puolisisko)
- paras alpakkavasa
- paras Suomessa synt. nuori uros

Syyskuussa vieraanamme oli Ullan ja Augustan kasvattaja, ruotsalainen eläinlääkäri Set Bornstein, joka on erikoistunut kamelieläinten loisiin. Set oli kutsuttu Pohjoismaisen eläinlääketieteellisen yhteistyöjärjestön luennoijaksi Viikkiin. Samalla hän valmisteli Sirkkolan Heikin kanssa eläinlääkäreille tarkoitettua kirjaa kamelieläimistä. Jällennäkeminen oli oli riemukas. Ulla ja Augusta esittelivät taitojaan ja kiipesivät mm. talon rappuset ylös asti.

Tallissa Lilian-vasa vieroitettiin äiti-Lillistä. Meni tosi helposti, hiukan Lilian vaelsi ensimmäisenä päivänä aidan viertä, mutta sitten juttu unohtui. Kuun vaihteessa Fernando vieroitetaan. Se lähteen marraskuussa ELMA-näyttelyyn Helsingin Messukeskukseen.

Tukkilassa syntyi meidän Roccon ja Paloman vasa, Miguel. Vahva valkoinen poika, josta ilmeisesti tulee villalaadultaan woolyn ja classicin väliltä eli ns. medium-laama. Vasa on erittäin lupaava, jotenka nyt siis saatiin Rocco-papalle manttelinperijä, hienoa!

Mielenkiintoisin päivä oli eläinfysioterapeutti Leena Piiran vierailu! Esikko on ontunut ajoittain viime maaliskuusta lähtien ja vasen takajalka on ollut jäykkä. Mitään varsinaista selkeää syytä ei ole löytynyt. Välillä Esikko laukkaa ja leikkii vasojen kanssa kuin ei mitään vaivaa koskaan! Kaverimme Nökö tunsi Leenan ja järjesti tapaamisen. Leena katseli ensin Esikon liikkeitä pihalla talutuksessa ja sitten tunnusteli tallissa selkää, niveliä ja lihaksia. Ilmeinen syy ontumiseen on SI-nivelen lukkiutuminen.

Kuulemma moiseen ei tarvita kuin pieni liukastumunen. Esikko sai lääkityksen lisäksi myös kuntoutusohjelman, johon kuuluu taluttamista ja käsin "nivelen irroittelua". Esikko on ollut loistava kuntoutettava: se käveli jo toisella kerralla ympyrällä liinassa kuin hyvä hevonen! Rauhallista, tasaista käyntiä yhtään pysähtelemättä tai muutenkaan hannailematta molempiin suuntiin ja pelkällä käsimerkillä. Myöhemmin aloimme sanoa ihan hevostyyliin "käyntiin" ja "seis". Esikkoa käydään myös kävelyttämässä metsässä matalassa risukossa jotta se joutuu nostamaan jä käyttämään jäykempää jalkaansa. Onneksi koulutuksen pohjatyöt on tehty hyvin joten puolen tunnin hoitokerta päivittäin menee mallikkaasti ihan yksinkin Esikolta ellei satu olemaan kaveriksi toista taluttajaa ja vaikkapa Lilianina tai Fernandoa, jotka ovat nyt vasoista koulutuksen alla.

Eläinten viikon toritapahtumassa Valkeakoskella 11.10.2008. Augusta, Ulla, Gilgamesch ja Milton näyttivät agilityn mallia ja olivat yleisön halailtavina. Paikalla oli paljon koiria, pari hevostakin, mutta kaikkien rinnakkaiselo meni mukavasti kuten Eläinten päivänä kuuluikin! Valkeakosken sanomat teki jutun, joka on UUTISIA-palstallamme luettavissa. Ullan-laaman harmiksi kuvia ei saatu sivullemme jutun mukaan, sillä Ullahan se tietenkin oli työtänyt naamansa kaikkiin kuviin...Animalia-lehti teki myös juttua paikalla. Joulunumerossa poseeraavat Ulla ja läänineläinlääkäri Inna Ilivitzky samssa potretissa. Augusta pääsi läänineläinlääkärin talutettavaksi tapahtumassa, kun Pirkko kertoi sillä välin megafonin kanssa alpakoista ja laamoista yleisölle.

Loppukuusta on tulossa kiireinen: lauantaina 25.10. Suomen alpakkayhdistyksen näyttely ja sunnuntaina 26.10. Suomen alpakkatuotteen järjestämä Sylky-cup4.

Agilitya harrastavat laamat ja alpakka tunkivat taputettaviksi Eläinsuojelupäivä veti kiitettävästi kansaa

Eläinsuojelupäivän tapahtumassa Valkeakosken torilla tulvi lauantaina kansaa, tihkusateesta huolimatta. Eihän sitä aivan joka päivä pääse seuraamaan, kuinka Perusta kotoisin olevat laamat ja alpakka pujottelevat esteiden välitse ja hyppäävät niiden ylitse.

Eläinten omistajan mukaan alpakoiden ja laamojen agility on kuitenkin aivan tavallinen harrastus - niille, joilla näitä eksoottisia eläimiä sattuu olemaan.

– Laamoja Suomessa on 30 ja alpakoita noin 250, kertoi eläinten omistaja Pirkko Kivikari Hattulasta.

Agility-radoilla omistajat testaavat paitsi eläinten ketteryyttä, myös niiden kuuliaisuutta ja yhteistyötä ohjaajan kanssa. Agility-rataan voi kuulua esteratojen lisäksi myös vaikkapa kahisevan pressun yli hyppäämistä ja kuljetuskärryyn menoa. Siinä se luonne vasta testataankin.

Kivikarin mukaan laamat ja alpakat ovat ystävällisiä ja kilttejä otuksia, mutta niiden motivointi voi olla vaikeaa.

– Etenkin alpakat ovat vähän kuin kissoja, ne tekevät mitä niitä huvittaa. Kouluttamisessa makupala ei ole suurikaan palkinto, sillä eläimet ovat märehtijöitä. Jatkuvasti syövillä märehtijöillä ei ole koskaan yhtä kova nälkä kuin esimerkiksi koirilla. Eläimellä täytyy olla kivaa, jotta se viitsii tehdä tätä.

– Meille eläimet ovat lemmikkieläimiä. Me käymme niiden kanssa lenkillä, mutta ne ovat myös harrastuseläimiä. Lisäksi myymme niiden vasoja.

Lauantaina laamojen ja alpakoiden luonne pääsi todenteolla esille agility-näytöksen loputtua, kun eläimet kävelivät omaehtoisesti yleisönsä luo ja tarjoutuivat taputettaviksi. Mutta kun touhu alkoi tympiä, näytti Ulla-laama kissamaisen luonteensa painamalla korvat luimuun.

Kurssi alpakoiden lisääntymisestä perustiedot hallitseville järjestetään meillä 14.09.2008.

Peruskurssi uusille omistajille tai alpakoista ja laamoista muuten kiinnostuneille järjestetään meillä 16.11.2008. Kurssi sisältyy hintaan meiltä tai Alpakkatuotteen kautta eläimiä ostaneille, mutta maksusta sille voivat osallistua muutkin.

Omien www.laama.fi sivujen remontti on vienyt aikaa, mutta nyt päästään taas normaaliin päivitysaikatauluun täälläkin. Kurkatkaapa laamasivuille, ne ovat taas ihan toisenlaiset!

Viime uutispalojen jälkeen on kolme vasaa tupsahtanut maailmaan. Estefany alkoi aamulla 18.7. näyttää vasomisen elkeitä. Tiineys oli kestänyt 11kk ja yhden päivän, joten ihan vielä ei varauduttu...Muuten ihan kiva, mutta kun kotiväki oli lähdössä Carlos Santanan konserttiin Poriin Estefanyn omistajien Riitan ja Stenin kanssa! Ja tämä kun oli se AINOA kesän meno, jota oli odotettu ja suunniteltu talvesta asti! Liputkin vissiin ostettiin jo tammikuussa että varmaan päästään! Onneksi Alleniuksen Marika Juhanmäen alpakoista asuu tässä lähellä ja Marika tuli sitten kytikseen, että tapahtuuko oikeasti jotain. Ja aivan oikein, juuri kun saatiin auto parkkiin Kirjurinluodolle, Marika soittaa, että nyt se Estefany sitten alkaa vasomaan!" Nätti vasa, tumma poika!" tuli tekstari ja kuva kohta. Nimeksi Riitta ja Sten laittoivat aika luontevasti Punametsän Carlos! Yhtään ylimääräistä minuuttia ei konsertissa hengailtu, vaan painuttiin etummaisina parkkipaikalle ja nokka kohti kotia! Kotona odotteli mahdottoman reipas ja avoin vasa, kaikki oli hyvin. Kiitokset Marikalle, joka uhrasi vapaapäivänsä vauvanhoitoon!

Ylitalon Morrison taas meni syntymään ihan viime hetkellä kun Pirkko oli lähdössä katsomaan kenttäratsastuskilpailuja Suontaan kartanolle. Vielä kymmeneltä Michelle

oli ihan kuin ei mitään. Pirkko istuskeli tallin terassilla ja luki päivän lehden, päätti sitten vielä viimeiseksi vilkaista alpakkalaan. Ja siellä se Morrison jo makoili emänsä vieressä kuin olisi aina siinä ollut! Kello oli 11.00! Tulipa sitten parempaa tekemistä ja jäi kilpailuihin lähtö...

Ylitalon Kassandra on Kimin ja Miltonin tämän vuoden vasa. Kim on varattu ja muuttaa keväällä vasan vieroittamisen jälkeen uuteen kotiin, joten Kassandra-vasa päätettiin jättää kotiin jatkamaan Kimin sukulinjaa. Kassandra on reipas, vauhdikas ja aika tottelematonkin verrattuna viime vuoden kilttiin ja säyseään Kasimiriin! Kim kutsuu sitä monesti, mutta vasa ei ole kuulevinaankaan, vaan juoksentelee ihan omia teitään yhtään piittaamatta! Fernando sai Kassandrasta leikkikaverin, paitsi että Kassandra höykkyyttää ja tönii ja tuuppii Fernandoa ihan röyhkeästi vaikka on pienempi! Silloin Fernando vinkuu ja rissaa ihan samalla äänellä kuin isänsä Chili, miten voikin olemus periytyä - ja ÄÄNI!

Juhanmäessä syntyi meidän Roccon ja Hejdeholms Overan, Veeran, vasa Ofelia. Ofelia on tosi hyvän näköinen, jotenka Veera astutettiin uudelleen Roccolla ja olikin jo tiine ensi ultrassa.

Roccon jälkeläisillä on ollut menestystä mm. Saksassa heinäkuussa järjestetyssä näyttelyssä. Eniten arvostamme GK Chimun, Roccon pojan, valintaa parhaaksi jalostusurokseksi.

Kesän astutusruljanssi on ohi, toiveissa on saada 5 alpakkavasaa ja kaksi laamavasaa, jos kaikki menee hyvin.

Kesäkuun alussa käytiin Parolan torilla. Meiltä oli pyydetty laamoja näytille.

Augusta ja Gilgemesch lähtivät mielellään shoppailemaan ja ihastelemaan vieressä majailleita hevosia. Laamat tykkäsivät että koko päivän naapureina olleet hevoset kuuluvat meidän porukkaan ja Augusta oikein hätääntyi että minne kaveri menee, kun toinen hevosista laitettiin traileriin!

Muutoksia on tullut talliin. Komea orhimme Chili muutti Even ja vasansa Evitan kanssa Orivedelle. Meille oli aika kova pala luopua näistä, mutta joskus on vaan pakko ajatella eläimen parasta. Jos ei itse pysty tarjoamaan eläimelle yhtä hyviä olosuhteita, on annettava eläin sinne missä sillä on mukavampaa.

Chili on niin macho kaveri, että se ei kestä asua lähellä muita aikuisia uroksia stressaantumatta ja hyppimättä aitoja päin. Nyt se pääsi uuden pihan kunkuksi. Tietysti Chilille piti saada aikuinen emä kaveriksi, joten siksi Eve lähti Evitan kanssa. Ennen lähtöään Chili vietti lemmenlomaa Lillin kanssa, joten toivoa on saada vielä ensi vuonna ”chililäinen” talliin.

Kun Eve lähti, päätimme lunastaa meillä syntyneen Punametsän Inezin omaksi.

Inezhän on täyshoitolaisemme Estefanyn ja GSA Justinin viimevuotinen vasa eli kokonaan uutta sukulinjaa talliimme. Estefanyn omistavat Riitta ja Sten Sandås Espoosta. Uutta vasaa Estefanylle odotellaan heinäkuun lopulla.

Keritsemiset on meillä olleet myöhässä pitkittyneiden toukotöiden takia. Onneksi on ollut vain muutama kuuma päivä joihin eläimet ovat saaneet helpotusta suihkussa käymällä. Kesän edustustilaisuudet alkavat olla takana, joten viimeisetkin pääsevät villoistaan nyt.

Laama-agilitya pääsi jo toinenkin polttariporukka kokeilemaan kesäkuun lopulla.

Morsian Saija on koira-agilityn harrastaja. Siitä kaaso Sanna oli saanut idean, että Saija voisi kokeilla nyt omaa lajiaan ihan uudenlaisilla eläimillä! Sää ei todellakaan suosinut, raju ukkoskuuro rankkasateineen pyyhkäisi juuri yli, mutta kisakin saatiin lopulta vietyä läpi. Morsian oli kuulemma hyväntekeväisyyskeikalla. Porukan antama 50€ menee pesämunaksi Terapia-alpakat ja –laamat ry.n tilille. Tytöistä oli kiva että summa oikeasti menee hyväntekeväisyyteen!

Ylitalo sai vihdoin keltaisen värin. Lopulta löytyi maalausliike, joka halusi/osasi ja uskalsi ottaa tällaisen hirren päälle rapatun talonpinnan maalattavaksi. Ylitalo on ollut keltamullalla maalattu kun se on ollut hirrellä, joten siitä värivalinta.

Fuhcsien vasasta Fernandosta näyttää kehittyvän oikea pikku pelle! Se kiusaa isompiaan, tekee pikku jäyniä kaikille, on erittäin kesy ja hassu otus. Tässä yhtenä päivänä se keksi että heinäkaukalohan onkin oikeastaan vallan mainio alpakkavauvan kehto! Sinne Fernando muutti nukkumaan tyytyväisenä vaikka muut yrittivät syödä kaverin patjaa!

Okra-maatalousnäyttelyssä Oripäässä kului viikonloppu 4.-6.7. Okra-näyttely on aika hämmästyttävä aikaansaannos: valtava näyttely, jossa kävi n. 46 000 ihmistä. Ja koko näyttely viedään läpi talkootyönä! Järjestelyt ovat jopa paremmat kuin monilla ammattilaisten järjestämillä messuilla ja lisäbonuksena on vielä leppoisa ja ystävällinen ilmapiiri. Okra tempaistaan joka toinen vuosi, olimme v.2006 laamoja esittelemässä kuten nytkin. Ja taas v. 2010 luvattiin mennä…Kanta, Gilgamesch ja Augusta olivat Okran maskotit tällä kertaa.

Yritimme venyttää kotisivun päivitystä niin pitkään että Kimin tuleva vasa olisi saatu mukaan, mutta ei, vaikka Kimillä on maitobaarikin jo täynnä maitoa, juoja vaan antaa odottaa itseään! Koska Kimin viime kesän vasan, Kasimirin, olisi moni halunnut, niin tiedoksi teille, että tämän vuoden vasa on myös Miltonista.

Kaksi pikkupoikaa keskustelivat Okrassa laama-aitauksella: Kato, kaksi lammasta!

Johon toinen, se tietäväisempi, vastaa: Ei ne mitään lampaita ole, eksä tiedä että ne on albatrosseja!

Huhtikuussa kisattiin Suomen alpakkatuotteen järjestämä Sylky-cup III Paraisilla. Hyvä kisapaikka oli lahjatavara- ja sisustusliike Helmiveneen parkkialueella. Yleisöä oli runsaasti. Alpakoista mukana oli monta ensikertalaista ja se näkyi suorituksissa. Myös jotkut vanhat konkarit tekivät tenän tällä kerralla. Vauhdikkaan suorituksen teki taas alpakka Lucky Kreetta.

Meiltä oli laamat Augusta ja Gilgamesch, joita ohjasi tällä kertaa laamoihin ihastunut venäläinen Mikhailovin pariskunta. Ja hienosti menikin, vaikka ohjaajat olivat ensi kertaa agilityradalla! Olga ja Augusta korjasivat päivän päälähdön voiton tasaisella varmuudella ja Andrey Gilgan kanssa ylsi kolmostilalle toisessa lähdössä! Estefany ja Inez edustivat Ylitalon alpakkapuolta. Äiti ja tytär kulkivat (siis eivät todellakaan juosseet!) radan yhdessä haahuillen ja samalla Paraisten näkymiä ihmetellen, joten eipä voi tuloksilla kehua! Kisat olivat kivat ja tunnelma mukava, kiitos Grönroosin perheelle järjestelyistä ja menestystä Helmiveneelle.

Kotitallissa on ollut hauskoja vierailuja, mm. polttariporukka,(joka kilpaili agilitya meidän eläimillä) bussilastilliset koululaisia Lahdesta ja eläkkeen saajia Töölöstä. Töölön porukka melkein pääsi kummeiksi, kun Even tyttövasa Evita syntyi 1,5 h heidän lähtönsä jälkeen!

Juhanmäen tallissa syntyi meidän Rocon tytär, yksivärinen ruskea laamatyttö Ofelia. Joskus olemme kai maininneetkin, että aina on yllätys, minkä värinen vasasta tulee. Nytkin Ofelian vanhemmat Overa ja Rocco ovat samalla tavoin kirjavia: tummia, valkoinen kaulus ja sukat, mutta ”Veeralla” on kai vain yksi vasantekoresepti…Viimevuotinen vasa Olivia on ihan samanvärinen ruskea, vaikka sen isä Fantomen on vaalea ruskeilla merkeillä…Marikan alpakoihin ja laamoihin voit tutustua www.suri.fi.

Kasimirin lähtö uuteen kotiin oli tietysti myös vähän haikeaa, mutta uudet omistajat olivat odottaneet alpakoitaan niin innolla, että hyvillä mielin taluttelimme pojan Kariniemen tyttöjen Cennin ja Petunian kanssa samaan kyytiin kohti Euraa.

Tänä keväänä tehtiin tilan viljelypuolella historiaa: siirryttiin kokonaan uuteen menetelmään eli suorakylvöön. Uusi systeemi ja suorakylvökoneen viritteleminen ovat pitäneet Tommin kiireisenä, mutta keritsemistäkin on päästy aloittelemaan. Villat menevät pääosin taas Suomen alpakkayhdistyksen yhteiseen kehräykseeen Virtain Villaan.

Jos kaikki menee hyvin, tänä kesänä odotellaan vielä syntyväksi neljää vasaa.

Lilli saikin sitten sen ensimmäisen vaavin vastoin arveluja. Yksivärinen ruskea tyttövasa syntyi 22.04.2008. Vasa sai nimen Ylitalon Lilian. Nimen valintaan vaikuttivat kummit Anita ja Caroline, hollantilaiset koirankasvattajat, jotka olivat Suomessa ja meillä viikon porokoiransa Malvan astutusreissulla ja olivat paikalla kun vasa syntyi. Lilian oli Tommin nimiehdotus ja sopikin loistavasti kun se on myös hollantilainen tytön nimi. Lilian on jo myyty ja nyt odotellaan mitä sen kaveriksi syntyy! Fuchsie ja Eve ovat ilmeisesti seuraavat mammat. Ulla-laama tuntuu tehneen oharit, koska vieläkään ei kuulu eikä näy…

Suomen alpakkatuotteen järjestämä peruskurssi oli meillä 13.04. Kurssi oli taas mukavasti ihan täynnä uusia, innokkaita tulevia alpakan- ja laamanomistajia. Seuraava peruskurssi on ilmeisesti syksyllä. Toukokuussa meillä järjestetään alpakan- ja laamankasvattajille suunnattu kuljettajakurssi, jollainen vaaditaan kuljettajakokeeseen osallistumista varten. Katso tarkemmin www.alpakkatuote.fi.

Huhtikuun 18 ja 19 päivä olimme taas Korkeavuorenkadulla Helsingissä La Alpaca –liikkeen maskotteina. Tai siis Inez ja Estefany olivat, me oltiin vaan huoltojoukkoina. Oli ihana aurinkoinen sää, väkeä liikkeellä runsaasti ja alpakat herättivät suurempaa ihmettelyä kuin mitä ne itse ihmettelivät Hesan vilinää!

Huhtikuun huipennus oli Helsingin Messukeskuksen PetExpo-messut. Sinne lähtivät Augusta, Gilgamesch ja Milton. Tämä porukka sen takia, että ne vastaanottivat sunnuntaina 27.04. terapialaaman ja –alpakan sertifikaattinsa juhlallisesti Kariniemen Celman, Jopon ja Jupiterin kanssa. Nämä ovat siis Suomen ensimmäiset ALAT-hyväksytyt terapiaeläimet.

Lisää Terapia-alpakat ja –laamat ry:stä löydät www.alat.fi . Jokaisella eläimellä on oma vakituinen ohjaajansa, jonka kanssa se muodostaa työparin. Heikki ja Ahosen Maria-Leena olivat sunnuntaina lainassa Miltonin ohjaajina, kun Tommihan ei tietysti voinut revetä kahta taluttamaan. Anna-Reetta oli Augustan kanssa lauantaina agilitynäytöksissä, kun Tommi puolestaan ohjasikin Gilgaa, kun taas Pirkko joutuikin ”Kanan” kanssa juontamaan…Heikin lento Lapista porotutkimushommista (!) myöhästyi niin paljon että lauantaina meinasi väki loppua kesken. Suuret kiitokset siis Hannalle, joka otti Miltonin lauantaina talutettavakseen ihan tuosta vaan. Vaikka vanha konkarihan Hanna taluttajana on, hän juuri voitti Michellen kanssa kesällä sen yhdennäköisyyskilpailun!

Gilgamesch sai alkuvuodesta Terapia-alpakat- ja laamat, ALAT ry:n hyväksynnän Suomen ensimmäiseksi viralliseksi ALAT-terapialaamaksi ohjaajanaan Pirkko. Milton on läpäissyt myös testit Tommi ohjaajanaan ja Miltonista tulee siis ensimmäinen terapia-alpakka. Augusta on myös suorittanut kaiken, odottaa myös ALAT:in hallituksen virallista hyväksyntää. Ulla-laama ja Fuchsie-alpakka testataan kunhan äitiyslomaltaan kerkiävät, koulutus kummallakin on jo kunnossa. Oman kurssituksensa jälkeen Pirkko ja Tommi valmistuivat ALAT-ohjaajiksi. Tommi toimii Augustan, Miltonin ja Fuchsien ohjaajana ja Pirkko siis Gilgameschin ja Ullan. Inez-vasa on tarkkailussa, sillä voi olla mahdollisuuksia terapiaeläimeksi tasaisen, varman, ihmisrakkaan ja rohkean luonteensa takia.

Suomen alpakkayhdistyksen kasvattajien kakkoskurssi oli meillä 16.03. Pirkko on sinnitellyt kurssin läpi etätehtävineen ja tentteineen ja on nyt siis yksi kasvattajien raadin eli KamRaatin jäsenistä, jotka voivat halutessaan anoa yhdistyksen hallitukselta nimeämistä alpakkaneuvojaksi. Hallitus on aiemmin nimennyt Pirkon KamRaatin koollekutsujaksi. KamRaatin jäseniä yhdistys tulee käyttämään asiantuntijoina ja neuvonantajina.

Alpakkayhdistyksen vuosikokous oli 15.03. Puheenjohtajanamme jatkaa yksimielisesti Kristiina Kariniemi, Tommi jatkaa hallituksessa ja iloksemme näppärä kesäharjoittelijamme Anna-Reetta valittiin uutena hallitukseen ja yhdistyksen sihteeriksi.

Tuntuu että tänä keväänä on meillä ollut kaikkien aikojen vilkkain kevät. Vierailijoita on ollut joka viikonloppu, vasoja kysellään tiuhaan ja Alpakkatuotteen kevään toinenkin alpakanhoidon peruskurssi huhtikuussa on jo tupaten täynnä! Samoin pyyntöjä osallistua mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin satelee niin että ollaan jo "ei oota" jouduttu tarjoamaan päällekkäisyyksien vuoksi.

Pääsiäisviikolla oli kaikkea kivaa! Lilli-alpakkaemä muutti meille Sievolan lemmikkitilalta Paimiosta! Yöntilät olivat joskus maininneet, että alpakkamäärää voisi vähentää, jotta muutkin asukit mahtuvat. Kysyimme josko saisimme ostaa Lillin, kun se ei ole mitään sukua meidän katraalle ja on hyvä emä, jolla on ollut kaksi kaunista vasaakin. No Lilliähän he eivät olleet ajatelleet myydä, mutta se oli taas meistä kiinnostavin, Hollannissa syntynyt ja Alpakkatuotteen maahantuoma, tuttu tyttö. Lilli sopeutui hyvin laumaan, jossa se on kaikkien kaveri. Lilli tykkää ihmisistä, kulkee nätisti riimussa, on rauhallinen ja tyyni. Olemme oikein tyytyväisiä ratkaisuumme ja siltähän se Lillikin onneksi näyttää! Ja mikä vielä mukavinta: Lilli on ultrattu tiineeksi Inkalan Severistä!

Pääsiäislauantaina auton ja trailerin nokka kohti Iittalan Lasimäkeä ja Pääsiäistapahtumaa. Aamulla pakkasta oli -17, joten aika lailla hampaat kalisten aamupäivälläkin vielä esittelimme Augustaa, Estefanya ja Ineztä. Augusta tapasi oikean noidan ja teki aluksi Garmeliinan kanssa hiukan kummissaan tuttavuutta. Mutta saihan se noitakin sitten pusun! Eipä ollut noitakaan ennen tutustunut laamaan. Ovat kuulemma vähän toisenlaiset noidilla lemmikkitrendit, enempi sitä lepakkoa ja hämähäkkiä, niin ja se musta kissahan on ihan must. Garmeliina asustelee uudella asuntoalueella Kyöpelinvuoren tuntumassa ( rupeaa Kyöpeli olemaan täyteen kaavoitettu jo), mutta hän arveli että hitaasti tämmöiset alpakat ja laamat noitapiireissä silti tulevat tunnetuiksi. Ovat niin suloisiakin, että johan siinä voisi katu-uskottavuus kärsiä, jos tällaista taluttelisi maineestaan tarkka hurja noita.

Tähän loppuun laitamme kuvan perheemme etäjäsenestä eli islanninkoira Katimon Olafiasta, joka on sijoituskoiramme. "Sissi" asustelee Mäntsälässä tutun Nummelan perheen ilona ja vastaa siellä vauhdista kuten kuvasta näkyy. Sissi täyttää vasta vuoden, mutta pentujakin suunnitellaan kun nähdään millaiseksi neiti kehittyy. Luonne on ainakin valloittava ja todella iloinen kuten islanninkoiran kuuluu ollakin!

------------------------------------

Vuosi on alkanut tosi vilkkaana: lehtijuttuja meistä on ollut Pohjolan Luomun lisäksi ainakin Etelä-Suomen Sanomissa, Turun Sanomissa, Seitsemän päivää lehdessä ja Lemmikki-lehdessä. Ilmeisesti näistä johtuen puhelimet ovat olleet kuumina kun alpakoita, ja laamojakin, on kyselty innokkaasti ja vierailijoita on ollut tiuhaan tahtiin. Ensi kesän vasoille on jo varauksia.

Alueuutiset kävi kuvaamassa ja haastattelemassa meitä ja eläimiä. Augusta halusi tutustua käsikirjoitukseen ihan itse, kokeili miltä kuvaaminen tuntuisi ja tiiraili kameralla Ulla-siskoaan... Kuvaajalla ja haastattelijalla oli pokassa pitämistä kun Augusta halusi osallistua myös itse haastatteluun ja sen pää ilmestyi tuon tuosta kuvaan itsetyytyväinen ilme naamalla. Perheen miesväki näytti ulkona estehyppyjä: Antti ja Olli Gilgamesch ja Augusta laamojen kanssa, Tommi Michelle alpakan kanssa. Haastattelu tuli myös pari kertaa paikallisradiossa, mutta radion kuuntelijoilta jäi kyllä osa hauskuudesta kokematta!

Suomen alpakkatuotteen meillä järjestämä alpakanhoidon peruskurssi oli nopeasti täynnä, joten uusi kurssi on 13.04.2008. Huhtikuun kurssikin on tätä kirjoitettaessa täyttymässä hyvää vauhtia.

Tammikuussa meillä oli hollantilainen lastenpsykologi tutustumassa eläimiimme terapiakäytön kannalta. Laura käy Saksassa ammattiterapeuteille tarkoitettua kurssia, jolla erikoistutaan kamelieläinten terapiakäyttöön. Laura kokeili muutamia eläimiämme agilityesteissä. Kim ja Esikko olivat aivan ensi kertaa esteillä kuten Laurakin. Hyvinhän tuo näytti menevän. Mielenkiintoista ajatusten vaihtoa riitti pitkälle yöhön kun ruvettiin juttelemaan kamelieläinten kouluttamisesta. Eläintemme hyvä käsiteltävyys hämmästytti Lauraa, joka oli vieraillut keski-eurooppalaisilla alpakka- ja laamatiloilla.

Kasimir löysi Satakunnasta oman perheen jonne se muuttaa keväällä. Pariksi sille menee Kariniemestä kaunis tumma Cenni. Sekä Kasimirin että Inezin kanssa on aloitettu riimuharjoitukset. Molemmat hyväksyvät riimun rauhallisesti ja seuraavaksi lähdetäänkin ulos talutukseen. Pientä hidastusta tässä aiheuttaa Pirkon käsileikkaus, mutta parin viikon päästä ollaan jo täysillä menossa taas.

Ensimmäistä kevään vasaa odotellaan helmikuun lopulla - maaliskuun alkupuolella. Siitä se vauvabuumi alkaakin, Ulla-laaman vasa maaliskuussa ja sitten Fuchsie, Michelle, Eve... Uutisia-sivulle päivitetään kun jotain tapahtuu!

Artikkeli on julkaistu Pohjolan Luomu -lehdessä 4/2007, kirjoittaja Terhi Kujala

Kaikki muistavat pelottelut eläintarhassa laama-aitauksen kohdalla; vihaisia laamoja piti varoa, sillä ne saattoivat sylkeä vierailijoita päin. Koskaan ei tullut mieleen, että eläinten vihaisuus voisi johtua niiden elinympäristöstä. 5000 vuotta sitten kesytetty eteläamerikkalainen alpakka on eräs vanhimmista kotieläimistä. Alpakka on laiduntanut Andien laitumilla 4000 metrin korkeudessa merenpinnasta tuhansia vuosia. Perun incoille alpakka oli tärkeä villan- ja lihantuottaja sekä kulkuneuvo. Lisäksi se oli muinaisille incoille myös uskonnollisesti tärkeä eläin.

Sateisena ja pilvisenä päivänä Hattulassa Ullalla on huono aamu: kolea ja sateinen marraskuu ei ole neidin mieleen. Vieraan ihmisen tulo talliin kuitenkin kiinnostaa, ja kun kamera otetaan esille, neidin ilmekin muuttuu välittömästi, Ulla on ennenkin ollut valokuvattavana – diivaksi siis synnytään. Pirkko Kivikarilla ja Tommi Ylitalolla on pala Andeja omalla pihallaan: parikymmentä alpakkaa ja viisi laamaa. Lisäksi tallissa asuu söpö isokorvainen aasi, Adolf. Nuo hurmaavat eläimet ovat 2000-luvulla tulleet jäädäkseen suomalaisten iloksi.

1990-luvun lopulla alpakoita ei juuri ollut Euroopassa. Yhtenä syynä olivat Perun tiukat rajoitukset; ensimmäiset alpakat lähtivät vientiin Perusta vasta 1991, ja näistä suurin osa Yhdysvaltoihin. Eurooppaan ensimmäiset alpakat tulivat Chilestä ja Boliviasta. Pirkko Kivikari innostui alpakoista alun perin nähdessään amerikkalaisessa sisustuslehdessä kuvan eläimestä. Tästä alkoi vuosia kestänyt perehtyminen näihin hurmaaviin eläimiin. Pirkko Kivikari ja hänen puolisonsa Tommi Ylitalo sekä eläinlääkäri Heikki Sirkkola toivat ensimmäiset alpakat Suomeen vuonna 2002. Neuvotteluja käytiin MMM:n kanssa puolitoista vuotta ennen kuin tuontilupa myönnettiin ja sekin ainoastaan Ruotsista tuoduille eläimille. Ensimmäiset harrastuslaamat tulivat heidän toimesta Suomeen vuonna 2004. Tällä hetkellä alpakoita on Suomessa noin 200 ja laamoja noin 50 kappaletta.

Yllättävää on, että alpakalla ja laamalla on paljon samoja piirteitä hevosten kanssa, vaikka ne ovatkin märehtijöitä. Elinikäodotukset ovat yhtä suuret – eläimet voivat elää hyvällä hoidolla jopa yli 30-vuotiaiksi. Eläinten tiineysaika on 11 kuukautta. Vasat painavat syntyessään 4-6 kiloa ja muistuttavat paljon peuran vasaa. Kun ensimmäiset eläimet oli tuotu Suomeen, joutui eläinlääkäri Heikki Sirkkola kehittelemään terminologiaa eläimille, kun suomenkielessä ei ollut olemassa alpakkasanastoa. Lisäksi Sirkkola on vuosien aikana kehittänyt eläinten terveysvalvontaohjelman.

Alpakoiden ja laamojen perushoito ja ensiapu on rinnastettavissa vuohen ja lampaan hoitoon. Esiintyvät perussairaudet ovat samankaltaisia kuin hevosella, lampaalla ja vuohella – esimerkkinä ähky. Eläimet ovat helppohoitoisia. Tärkein ravinnonlähde on heinä, jota kuluu n.2 kg päivässä eläintä kohti. Väkirehuksi sopivat kaura ja poronrehu sekä kivennäinen. Lisäksi esillä tulee olla nuolukivi. Kesällä eläimet voivat olla ulkona laitumilla. Sateen ja tuulen varalta tulee laidunalueella olla kuitenkin suoja. Laitumeksi sopii alue, jossa olisi sekä kivikkoa ja tasaista maata. Tarkoituksena olisi kuitenkin pyrkiä tarjoamaan eläimille mahdollisimman luonnollinen elinympäristö. Eläinlääkäreitä on kehotettu konsultoimaan Heikki Sirkkolaa ongelmatilanteissa. Eläinlääkäri Sirkkola on arvostettu kamelieläinten perehtynyt alpakoiden ja laamojen sairauksiin.

Suomessa alpakoita löytyy noin 50 tilalta, joista noin kymmenellä on 15-20 eläintä. Omistajina on tavallisia perheitä, ja koska alpakkaa ja laamaa ei luokitella tuotantoeläimeksi, niitä voi pitää myös omakotitalon pihalla, unohtamatta kuitenkaan naapurien hyväksyntää. Eläimet ovat arvokkaita: puolen vuoden ikäinen laama maksaa noin 2500 euroa ja samanikäinen alpakka alkaen 4500 euroa. Hankintahinnasta huolimatta hevoseen verrattuna ylläpitokustannukset ovat vuosittain huomattavasti halvemmat – alle 200 euroa vuodessa.

Viime vuosina on eläimiä tuotu rajoitetusti Suomeen. Euroopassa riehuneet epidemiat ovat olleet liian suuri riski, jotta eläimiä olisi kannattanut tuoda maahan. Tälläkään hetkellä tuontia ei suositella sinikielitauti-epidemian takia. Jos eläimen tuo Suomeen, tulee olla erityisen varovainen.

Kivikari, Ylitalo ja Sirkkola ovat tuoneet Suomeen kaiken kaikkiaan noin 70 alpakkaa ja laamaa. EU-maista tuodut eläimet joutuvat olemaan kuukauden karanteenissa lähtömaassaan. Lisäksi ETT:n suositusten mukaan on eläimiä pidetty vielä kuukauden karanteenissa Suomessa.

Eurooppalaisten kasvattajien kanssa tehdään jonkin verran yhteistyötä. Ylitalon tilalla on Ruotsissa, Saksassa ja Hollannissa luotettavat yhteyshenkilöt. Näiltä tulevien eläinten historia on hyvin tiedossa. Näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä - kuten loisongelmat, sairaudet sekä käytöshäiriöt - tuontieläinten kanssa. Kun eläin tulee tutulta kasvattajalta, tiedetään varmasti, että se on tottunut ihmisiin ja käsittelyyn. Lisäksi loishäädöt on tehty säännöllisesti ja siihenastiset sairastumiset on tiedossa.

Alpakanvilla on maailmalla erittäin arvostettu ja korkealaatuinen materiaali. Suuret muotitalot myyvät neuleita ja takkeja, joissa on käytetty pääosin alpakanvillaa. Nämä tuotteet ovat erittäin hintavia, mutta tekevät siitä huolimatta hyvin kauppansa. Alpakan villa onkin mielletty cashemere-ja merinovillan kanssa luksustuotteeksi. Villa ei aiheuta herkkäihoisille samanlaisia allergisia reaktioita kuin lampaanvilla. Vuonna 2007 Suomen Alpakkayhdistys järjesti ensimmäisen yhteisen koneellisen kehräyksen jäsenten keräämälle villalle. Usea alpakan kasvattaja osallistui tähän ja villaa saatiin koottua yhteensä 70 kiloa. Virtain Villa oli valmis ottamaan kehruuhaasteen vastaan. Alpakanvillan käsittely on huomattavasti vaikeampaa kuin lampaanvillan: kehruuvaiheessa oli vaikeuksia saada hieno villa pysymään kasassa. Lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut ja korkealaatuinen.

Suomessa kehrättyä villaerää ei ole kemiallisesti pesty eikä värjätty. Eläinten värikirjo on niin laaja – värisävyjä löytyy 22 – ettei värjäystä periaatteessa tarvita. Hopeanharmaa, musta, ruskea ja vaalea väri ovat luonnollisia ja tekevät tuotteesta entistä kiehtovamman. Tämä ensimmäinen Suomessa kehrätty alpakan villalanka on 100 % luonnollinen lanka. Lopputuotteen hinta on vielä auki. Kiinnostusta langalle on, ja nähtäväksi jää, mitä alpakanvillatuotteita päätyy myyntiin.

Kotimaan markkinoilta olisi mahdollista saada 500 kiloa alpakanvillaa, mikäli kaikki eläinten kasvattajat ja omistajat puhaltaisivat yhteen hiileen. Villantuotantoa varten tarvittaisiin toimiva ketju ja tukiverkosto. Kehräämön kanssa yhteistyö toimii, seuraavaksi tulisi saada kuluttajat heräämään sekä mahdolliset jatkojalostajat. Olisikin hienoa, jos jokin suuri ja laadukas kotimainen valmistaja ottaisi mallistoonsa 100 % suomalaiset alpakanvillasukat sekä -kaulaliinat ja -pipot. Ylitalon tila myy osan villasta raakavillana esimerkiksi huovuttajille.

Vuodesta 1995 on Perussa toiminut luomualpakanvillantuotantoon keskittynyt projekti. Peru Naturtex Partners on perustanut ohjelman, jossa arvostetaan eläinten luonnollista väriä. Tavoitteena on käyttää luonnollisia menetelmiä tuhoeläin- ja tautitorjuntaan. Seitsemäntuhannen hehtaarin kokoinen alue on sertifioitu luomuksi. Koska ei ole ollut olemassa luomusääntöjä alpakoille, projekti on pyrkinyt soveltamaan eurooppalaisen Skal:n luomumaitotiloille asettamia tuotantoehtoja ja ohjeita omiin toimintatapoihinsa. Alkuperäisiä ruoholajikkeita pyritään uudelleen istuttamaan pelloille, laidunkierto on käytössä, ja lannoitus tapahtuu karjanlannalla. Kemiallisia aineita ei sallita käytettävän maahan eikä eläimiin. Ensimmäinen erä luomualpakanvillaa saatiin 1998. Villankäsittely työllistää useita paikallisia naisia, joten Naturtex Partners on saanut villoilleen myös reilunkaupan sertifikaatin. Villat kehrätään Skal:n tarkastamassa kehräämössä. Peru Naturtex alpakkatuotteet on SKAL sertifioitu ja lisäksi niillä on EKO-laatusertifikaatti.

Alpakan villalangalla on kova kysyntä Euroopassa, mutta toistaiseksi hinta on ollut ongelmana. Kuluttajan tulee kuinkin muistaa, että jo itse eläin on arvokas. Tämän lisäksi keritsin on kallis sekä myös siihen kuuluvat terät. Valitettavasti villantuotannolla ei eurooppalainen alpakan omistaja pääse rikastumaan. Mikäli omistajat haluavat hankkimilleen eläimille tuottoa, on jälkeläistuotanto ainoa varteenotettava vaihtoehto. Tulee kuitenkin muistaa, että jalostusta on ajateltava vakavasti: millä uroksella ja miksi kukin naaras astutetaan. Suomessa on hyviä uroksia ja hyvä sukujen tuntemus, sillä eläimet tunnetaan usean polven taaksepäin.

Rakenteellisista ongelmista pihtikinttuisuus on yleistä ja erittäin huolestuttavaa. Rakennevirheitä ei saisi olla. Tähän olisi jalostuksessa kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Näyttelyissä eläimet arvostellaan usein niin, että puolet arvostelusta perustuu villan hienouteen. Tällöin unohdetaan se, että eläimet ovat pitkäikäisiä, ja hyvärakenteisen eläimen elämänlaatu on huomattavasti parempi. Ei ole toivottavaa, että yksilö kärsii nivelvaivoista ja nivelrikosta sen takia, kun jalostuksessa tavoiteltiin vain korkealaatuista villaa. Myöskään rotumääritelmä ei tee lajille hyvää. On muistettava, että alkuperämaassa Perussa on kirjava katras alpakoita. Monimuotoisuus tulisi pyrkiä säilyttämään, jotta tulevaisuudessakin olisi erilaisia geenipohjia. Perimää ei tunneta tarpeeksi hyvin, jotta karsintaa voitaisiin tehdä. Ainoastaan rakenteelliset virheet tulisi karsia pois. Mikäli muotitrendit ohjaavat alpakoiden jalostusta, voi lopputulos pahimmassa tapauksessa olla se, että vuosien aikana kehittyy esimerkiksi perinnöllisiä sairauksia liian suppean ja sisäsiittoisen kannan takia.

Rehujen kotimaisuus on tärkeä tekijä suomalaisille alpakan kasvattajille. Kivikari toteaa, että alpakat ja laamat sopisivat hyvin luomutiloille. Luomuheinä ja – kaura olisivat erinomaista rehua näille eläimille. Euroopassa alpakalla on ollut tärkeä rooli maisemoinnissa. Ne ovat hiljaisia, siistejä ja ystävällisiä. Alpakoiden ja laamojen pienimuotoinen kasvatus olisi oiva sivutuote luomuviljatiloille. Ne tulevat toimeen niukalla rehulla. Toisin kuin vuohi, lammas ja nauta, alpakka ei vahingoita laidunruohostojaan. Ylähuulen halkio estää sitä syömästä ruohoa juurta myöten, eikä sorkan pehmeä antura riko maanpintaa.

Vierailun aikana tuli esiin, että viehättävät laamat ovat verrattavissa koiriin – ne ovat todella ihmisläheisiä ja seurallisia. Kun olimme Ullan kanssa tehneet sinunkaupat, sai neitiä rapsutella vaikka kuinka. Alpakat sen sijaan ovat enemmänkin kissamaisia – oman arvonsa tuntevia, mutta kuitenkin ihmisistä kiinnostuneita. Hurmaava pieni kolmikuinen Inez-alpakka oli utelias, mutta säilytti tietyn etäisyyden vieraaseen. Näistä eläimistä on varmasti monelle ihmiselle iloa. Ensimmäiset terapia-alpakat ja -laamat saavat näillä näkymin tittelinsä vielä tämän vuoden aikana. Tällöin ne tulevat tuottamaan iloa ja lohtua monelle lapselle, nuorelle, aikuiselle ja vanhukselle. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, että kenenkähän luomuviljelijän tilalla näemme lähitulevaisuudessa alpakoita tai laamoja? Kuka uskaltaa olla ensimmäinen?

Monessa kivassa tapahtumassa oltiin syksyn aikana eläinten kanssa.Valkeakosken eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, läänineläinlääkäri Inna Ilivitzky kutsui meidät esittelemään laamoja ja alpakoita yhdistyksen match showhun Pyörömaan Ratsastuskeskukseen sekä antamaan pieni agilitynäytös. Meiltäedustava otos erilaisia eläimiä. Kuulemma eläimemme olivat vetäneet paikalle ennätysyleisön. Alpakat ja laamat käyttäytyivät tosi hienosti ja rauhallisesti, vaikka heti aidan takana niitä tutkiskeli ja haukahtelikin kymmeniä koiria! Agilityyn eläimet eivät oikein täysillä jaksaneet keskittyä niissä olosuhteissa, mutta kaikki kyllä menivät radan läpi, joskin toiset hidastellen.

Hauska keikka oli Pirttikosken koululle 50-vuotissynttäreiden ohjelmanumeroksi! Ideana oli järjestää agilitykilpailu eläimillä, joita yleisö ei tunne. Päivänsankari Liisa miehensä Larsin kanssa muodosti joukkueen. Heille arvottiin talutettaviksi Milton ja Michelle. Näitä vastaan otteli "muun suvun joukkue" eli Antti ja Maija, jotka saivat pareikseen Gilgameschin ja Augustan. Meidän Olli ja Antti näyttivät mallisuoritukset miten esteet suoritetaan. Tutustuttuaan talutettaviin eläimiinsä, päästiin aloittamaan. Koska eläimet olivat outoja, tarkoituksena ei ollutkaan nopein aika, vaan saada oman joukkueen kanssa mahdollisimman lähelle samat ajat molemmista lähdöistä. Päivänsankarin joukkue voitti! Eläimet eivät olleet millänsäkään, vaikka taluttajat olivat ihan vieraita, mikä oli hiukan meitä arveluttanut ensin.

Etelä-Suomen Eläinlääkäriseura tutustui talliimme ja eläimiimme lokakuun lopulla. Tilaisuus oli oikein onnistunut, yleisö kiinnostunutta. Gilgamesch, jolla on tosi nopea kynsien kasvu (on siinä hyväkin puoli, sillä on aina lyhennettävää!) joutui mannekiiniksi hoitotoimien näyttämiseen. Selvästi ei oman eläinlääkärin, Heikin, kanssa touhuilu ollut Gilgan mieleen, mutta urheasti (hieman vaivautuneena ähkien) se tyynenä neljänkymmenen hengen puristuksessa esiintyi tallin käytävällä.

Päijänne-instituutin eläintenhoitajaopiskelijoita oli vieraanamme yhden päivän. Oli tosi kivaa kertoilla näistä eläimistä innokkaille kuulijoille. Myös Etelä-Hämeen Marttojen toimiston väki kävi tutustumassa eläimiimme syysretkellään.

Elävä maaseutu, ELMA-messuilla, oltiin Suomen alpakkatuotteen riveissä. Joka päivä oli pari agilityesitystä ja eläinten esittely areenalla. Messuilla oli yli 37 000 kävijää, joista 70% oli tullut eläimiä katsomaan. Aitauksellamme oli siis melkoinen sutina! Perjantaina mukana olivat hoitolaisemme Estefany Inez-vasansa kanssa sekä Milton, ja laamoista Augusta ja Gilgamesch. Nämä saivat lauantain levätä. Michelle ja Fuchsie ottivat lauantaivuoron Kantan ja Augustan kanssa. Sunnuntaina olivat taas perjantain eläimet levänneinä. Augustallekin tarjottiin vapaata, mutta sehän tunki päätään aamulla riimuun ja tepasteli malttamattomana kun näki trailerin ajavan tallin eteen! Siskonsa Ulla on nyt äitiyslomalla, joten oli vain hyvä, että Augusta halusi päästä mukaan!

Isäntäväki sen sijaan ei mitenkään hypähdellyt aamuviideltä noustessaan. Anna-Reettakin oli onneksi taas remmissä mukana, joten ajoissa päästiin matkaan. Kannatti taas jaksaa, päästiin Ylen Aikaisen lähetykseen ja Radio Novaan haastatteluun sekä moniin lehtiin kertomaan alpakoista ja laamoista.

Hupaisinta ELMA:ssa oli nähdä Kantan lumoutunut ilme ja hievahtamaton tarkkaavaisuus, kun se näki suomenhevosten katrillin! Että oli hieno esitys sen mielestä! Luultavasti se ajatteli hevosten menevän sitä laamojen ja alpakoiden karusellihyppelyä, jota ne joskus iltaisin tekevät ja ehkä ajatteli, että kylläpä noilla vasta hauskaa onkin! Pois lähtiessä jouduttiin oikein tulikasteeseen, kun näyttelyä purkamaan tulleet rekat, nosturit, trukit ja ihmiset parveilivat uloskäynnissä ja me pujottelimme eläinten kanssa kaiken hulinan keskellä kaatosateessa ja pimeässä ohi lehmien ja koirien ja ponien...Eniten pelotti että jäädään alle jos rekat ei meitä huomaa vieressään. Hienosti kuitenkin meni!

Jälkeenpäin pisti kyllä oikein vihaksi, kun tuli mieleen yleisön kertomana että muutamat kasvattajat levittävät sellaista tietoa etteivät nämä eläimet muka lainkaan kesyynny tai luota ihmiseen! Joku sanoi minullekin, että eikö ole väärin tuoda tällaiseen paikkaan näitä eläimiä kun ne pelkäävät ihmisiä ja stressaantuvat hirveästi! Onneksi Augusta taisi pussata sitäkin ihmistä ja hypistellä ihastuksissaan takin rahisevaa vetoketjua, niin että hänkin ymmärsi lopulta, että nämähän tykkäävät ihmisistä ja nauttivat vaihtelusta. Ja ottavat rennosti maaten ja märehtien, jos ei jaksa seurustelu kiinnostaa sillä hetkellä.

Joulukuun alussa olikin jo Eläinmessut Messukeskuksessa Helsingissä. Suomen alpakkayhdistyksellä oli osasto, jonne oli pyydetty agilitytaitoisia alpakoita ja laamoja lähialueelta. (Messuilla ei voinut yövyttää eläimiä.) Meiltä siis matkaan Gilga ja Augusta sekä Estefany ja Inez sekä alkuperäisen suunnitelman mukaan myös Milton. Lähtöaamina Milton oli kuitenkin NIIN hirveässä kurassa ettei se olisi ollut kunniaksi alpakoille, joten se siivousmopan kuvatus sai jäädä kotiin! Onneksi Sillanpään ihanat, puhtoiset vasat Milka ja Lucky Mil olivat edustamassa isänsä puolesta äitiensä Kalinkan ja Kreettan kanssa. Yleisön suureksi riemuksi Kreetta teki aivan loistavat agilityradat lennokkaine hyppyineen - ja pieni pumpulipallo vasa Lucky Mil hyppäsi mukana - vapaana, omasta halustaan! Helsingin Sanomat teki hienon jutun tapahtumasta. Verkkolehdessä oli videonpätkätkin.

Antoisat messut, yhdistys ja alpakat sekä laamat tulivat kerralla tunnetuiksi tuhansille eläinystäville! Varsinkin laamat saivat nyt näkyviin todellisen kivan harrastuseläimen luonteensa. Hymyilytti kun kuulimme kahden pikkutytön jutustelun..."Musta toi Augusta on sitten ihana, ihanat silmätkin.." Johon toinen: " Mutta mä alan kyllä fanittaan Gilgameschiä, se on komeampi!"

Toivotamme ystävillemme ja yhteistyökumppaneillemme
oikein rauhaisaa ja alpakanpehmeää Joulua!

Suomen alpakkayhdistys järjesti meillä kehruukurssin syyskuussa. Opettana oli Kehrääjien killasta Sanna Varilo. Oli mukava päästä kokeilemaan erilaisia rukkeja ja
vaihtaa kokemuksia. Päivä oli antoisa ja tunnelma hauska. Uutta kurssia on kyselty. Meidän Anttikin, 8 vuotta, intoutui kokeilemaan!

Hieno uutinen Kariniemestä Krisseltä, joka järjesti villojen keräämisen Virtain villaan, nyt on kehräämössä työn alla suomalainen 100% alpakanvilla ja lankaa oli jo
valmiina kehräämössä! Hyvälaatuista, kauniin kiiltelevää ja pehmeää, tietty. Odotellaan postissa omaa lankaame ihan innoissamme.

Lokakuun alussa auton nokka käännettiin kohti Saksaa ja Moselin laaksoa viinitiloineen. Loma tuntuikin ansaitulta kiireisen kesän jälkeen. Matkan varrelle sattui mukavasti pari alpakka- ja laamatilaa, joissa yövyttiin ja tutustuttiin eläimiin ja omistajiin. Vaikuttavaa oli nähdä 90 eläimen tila, missä kaikki eläimet olivat ihan kesyjä ja koulutettuja kaikki aikuiset. Tilalla on vakituista vaellustoimintaa, joten eläinten täytyykin olla hyväluonteisia ja terverakenteisia.
Oikein ihastelimme, miten suorajalkaisia kaikki alpakat ja laamat heillä olivat. Harmittelimme Blue Tongue taudin leviämistä yhdessä. Täältä olisimme mieluusti ostaneetkin eläimiä. Kahvikupin ääressä kertoilimme kesän tapahtumia ja tuli ilmi myös Alenkan surullinen kohtalo. Sanoimme, että menetys oli surun lisäksi suuri sukulinjan takia , kun emä isä chileläinen D Nuoria laamoja laitumella Reinin laaksossa.

Nuoria laamoja laitumella Reinin laaksossa.

reammaker oli tuotu Saksaan Kanadasta, missä se oli ollut jalostusorhina. Sitä sukua ei ole Suomessa kuin Alenkan tyttäret. Nämä olivatkin Dreammakerin entiset omistajat! Ja Alenkan emä on heillä yhä, joten ehkäpä joskus saamme takaisin pikku-Alenkan... Anna-Reetta oli Villen kanssa pitänyt kaikista ja kaikesta hyvää huolta, oli ihanaa tulla kotiin!

Lemmikki-lehti kävi kuvaamassa ja tekemässä juttua. Ilmestyminen voi kuulemma olla ihan koska vaan, kun nämä jutut eivät ole sillä lailla vuodenaikaan sidottuja eli tehdään varastoon. Jutun aihe oli alpakka-agility. Olimme ajatelleet päätähdeksi aina niin valkoista ja edustavaa Michelleä, mutta mikä sitäkin oli edellisenä yönä riivannut, kun se oli oikein huolella piehtaroinut kurassa. Joten poikansa Milton tilalle. Milton oli jotenkin unelias, eikä ollut parhaimmillaan yksin sänkipellolla haaremistaan riistettynä. Aina kuuliaisena se toki meni esteet, mutta lennokkuus oli tiessään. Laamaherra Rocco otettiin sitten vuoroon paremmalla menestyksellä. Lopulta linssilude Ullakin sai esiintyä. Se juoksi pellolle! Gilgamesch ei päässyt kuviin, kun sen musta väri on ikävä kyllä aina hieman vaikea. Kuvaajalla oli vaikeuksia saada homma hoidettua, kun tarhassa Ulla nuuski linssiä, Augusta pussaili joka puolelta ja Kanta nyhti ihastuksissaan kuvaajan kivaa rasta-tukkaa.

Kesä 2007 oli täynnä kiirettä tallin viimeistelyn ja uusien isojen tarhojen ja laitumien rakentamisen vuoksi. Siinä ohessa tehtiin keikkaa eläinten kanssa mm. Jyväskylään PetExpo- lemmikkimessuille, Panssarimuseolle Parolaan ja Kuopioon Farmari-maatalousnäyttelyyn. Ulla ja Augusta saivat kutsun kuvauksiin MTV 3:n studiolle Pasilaan! Ulla varsinkin otti esiintymisestä taas kaiken irti ja hurmasi yleisön! Farmarissa päästiin oikein parempiin piireihin, kun presidentti Halonen halusi tutustua alpakoihin ja laamoihin. Augusta-laama näkyi useassakin lehdessä presidentin kanssa. Meillä poikenneista vierailijaporukoista suurin oli bussilastillinen Valkeakosken Eläinsuojeluyhdistyksen väkeä.

Meillä oli onnea, kun Anna-Reetta Hosike tuli kesäharjoittelijaksi Mustialasta! Hän suoritti erikoistumisharjoittelunsa puoliksi meillä ja puoliksi Kariniemen Alpakoiden tallissa. Anna-Reetta on taitava ja vastuullinen eläinten hoitaja, jonka käsiin luottavaisina annamme katraamme. Hänestä saamme alpakkaporukkaan uuden asiantuntijan!

Muita iloisia uutisia olivat vasojen Julius, Kasimir ja Inez syntymät. Murhettakin mahtui tähän kesään. Menetimme lempeän Alenka-emän ja sen keskosvasan kohturepeämän vuoksi. Myös Solin vasa menetettiin pahan virheasennon takia. Vasa ei kerta kaikkiaan kyennyt syntymään ja emällä oli jo kovat tuskat n. kuukautta ennen synnytystä. Onneksi Sol sai ansiantuntevan avun eläinlääkäri Heikki Sirkkolalta, joka pystyi arvoimaan tilanteen vakavuuden ja käynnisti synnytyksen ennenaikaisesti. Se pelasti Solin hengen. Sol toipui hyvin ja on nyt jo heilastelemassa Chili-orhin kanssa.

Ensi vuonna odotetaankin tallin puolella vipinää, kaikki astutetut emät olivat viime ultrassa todennäköisesti tiineitä! Kanta-laama käytiin astuttamassa Porvoossa, Tukkilassa, valkoisella Belsebubilla, Ulla-laama astutettiin omalla Rocolla ja tulevien alpakkavasojen isät ovat omat orhit Robinson, Chili ja Milton.

Tänä syksynä almanakassa on ainakin agilitynäytös; nyt puolestaan Valkeakosken Eläisuojeluyhdistyksen Match Showssa, esittelytilaisuus Etelä-Suomen eläinlääkäreille, Elma-messut Helsingissä ja osallistuminen alpakoiden ja laamojen kanssa Eläinmessuille Helsingin Messuhallissa Suomen alpakkayhdistyksen riveissä.